Metsästyskoiralle voi järjestää erilaisia mahdollisuuksia riistatyöskentelyyn, vaikka ei itse metsästäisikään. Yksi keino on osallistua esimerkiksi noutajien, spanielien tai luolakoirien taipumuskokeisiin ja sen jälkeen noutajien metsästyskokeisiin eli Nome-B tai WT-kokeisiin.
Toinen monia metsästyskoiria kiinnostava harrastus on haavoittuneen hirvieläimen verijäljen treenaus ja osallistuminen metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin (mejä).
Mejä-kokeen tarkoituksena on selvittää koiran kykyä seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään mahdollisimman hyvin todellista tilannetta.
Nykyisin mejä-kokeet ovat kaikille koiraroduille avoimia, joten muutkin kuin metsästyskoirat pääsevät halutessaan mukaan.
Halu tarjota koirille mieluista rodunomaista puuhaa oli myös Hyvinkäällä asuvan Mari Aaltosen ajatuksena, kun hän päätti kokeilla Lunan, perheen sileäkarvaisen noutajan eli flatin, kanssa mejä-harrastusta. Kuten usein käy, Aaltonen koirineen hurahti harrastukseen täysillä.
Kuuden ensimmäisen kokeen jälkeen Lunasta tuli Suomen jälkivalio alle kahden vuoden ikäisenä. Jälkivalio-tittelit on haettu sittemmin myös Norjasta ja Ruotsista.
”Noutaja ei välttämättä ole rotuna tyypillisin koira peura- ja hirvijahdeissa, mutta kokeissa niitä näkee paljon”, Aaltonen kuvailee.
Lunan luonnetta hän kuvailee innokkaaksi, itsenäiseksi ja määrätietoiseksi.
”Tässä lajissa Luna saa toteuttaa itseään. Vaikka sen malttia on jouduttu treenaamaan paljon muutoin, jäljellä se keskittyy tehtäväänsä täysillä. Lisäksi se on sitkeä etsimään jäljen loppuun asti.”
”Luna on aina valmiina lähtemään jäljelle, eikä sitä tarvitse koskaan maanitella mukaan.” Mari Aaltonen
Hyvien koesuoritusten jälkeen Aaltonen pohti, miten Lunan osaamista voitaisiin hyödyntää tositilanteissa. Hän päätti ilmoittaa valmiutensa avustaa poliisia ja paikallista riistanhoitoyhdistystä suurriistavirka-aputehtävissä (srva).
Suurin osa srva-tehtävistä liittyy Hyvinkään seudulla hirvieläinkolareihin. Koira on apuna, kun loukkaantunutta eläintä etsitään maastosta, jotta se voidaan lopettaa.
Aaltonen on tarjonnut koiransa osaamista myös paikallisten metsästysseurojen käyttöön, vaikka hänellä itsellään ei tällä hetkellä olekaan voimassa olevaa metsästyskorttia.
Tähän mennessä hän on päässyt koiransa kanssa muutaman kerran auttamaan haavakkopeurojen etsinnässä. Hyvästäkin osumasta huolimatta eläin voi juosta jopa satoja metrejä ennen kaatumistaan.
”Ensimmäinen tositilanne oli hieno ja opettavainen kokemus, sillä lähtötiedot olivat selkeät ja jäljen alku oli koskematon”, Aaltonen kertoo.
Peura kaatui ampumisen jälkeen pellolle mutta jatkoi hetken päästä matkaa pellon poikki.
”Alkumakaus oli merkitty metsästäjän toimesta erinomaisesti. Luna haisteli sen hyvin ja lähti jäljestämään määrätietoisesti. Peura löytyi lopulta 200 metrin päästä.”
”On ollut hyvä nähdä, kuinka hienosti kokeissa pärjännyt koira pystyy hoitamaan myös käytännön jäljestystilanteet. Toivotaan, että pääsemme jatkossakin avuksi, mikäli vastaavia tarpeita ilmaantuu.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
