
Peurakopteri pörrää Kainuun selkosilla kyydittäen kahta Luonnonvarakeskuksen (Luke) kenttätyöntekijää ja yhtä tutkijaa.
Topparoikan työnä on metsäpeuratokan etsiminen, ja tässä apuna ovat satelliittipaikantimella varustetut peurojen kaulapannat. Kun tokka löytyy metsästä, kopteri laskeutuu lähistölle, ja Luken iskujoukko jalkautuu maastoon.
”Tarkoituksena on nukuttaa vaadin eli naaraspeura satelliittipannoitusta varten. Sitä varten meillä on ilmanpaineella toimivia nukutusaseita”, Luken erikoistutkija Antti Paasivaara Oulusta kertoo.
Laajalti liikkuvien eläinten liikkeiden ja elämän selvittämiseen ei ole muita keinoja kuin seurantapantojen käyttäminen. Niistä tutkijat saavat tarkkaa tietoa eläinyksilöiden käyttäytymisestä, mutta tietoa käytetään myös kannanmääritykseen.
”Panta kertoo myös kantajansa kuolemasta, jolloin saamme tilaisuuden selvittää, mihin eläin kuoli. Kuolleista metsäpeuravaatimista noin 50 prosenttia päätyy suurpetojen evääksi. Vaatimien vuosittainen kokonaiskuolleisuus on noin 15 prosenttia.”
Pantojen antamaa tietoa täydennetään metsästäjiltä, riistahallinnolta, metsähallitukselta ja yleisöltä saaduilla havainnoilla.

Antti Paasivaara huomauttaa, että pannoittaminen on tarkoin säänneltyä ja vaatii moninkertaisen luvituksen: viranomaisilta, maanomistajilta ja metsästysoikeuden haltijoilta.
Seurannassa on metsäpeurojen lisäksi muun muassa susia, valkohäntäpeuroja, metsäkauriita ja useita lintulajeja.
”Luke asentaa lähivuosien aikana satoja seurantalaitteita eri tutkimushankkeissa. Suurin osa laitteista asennetaan lintuihin.”
Topparoikan pyyntitouhut muistuttavat hirvipassitusta toki sillä erotuksella, että peuratokan liikkeellä pitämisestä huolehtii peurakopteri, joka ohjailee peurat kohti passiketjua.
”On tärkeää, että kopterin lentäjä hallitsee porojen ettoamistyöt. Tässä tarvitaan samoja taitoja.”

Paasivaara levittää passiketjun talvitien pohjalle. Vaikka nukutusaseen nuoli ei pitkälle lennäkään, varovaisuus on käsin kosketeltavissa.
”Nuoli on kevyt muoviputki, joka lentää kaaressa kuin jätkän räkä. Ampumamatka on korkeintaan 15 metriä. Jos nuoli osuisi ihmiseen, siinä olisi hengen lähtö lähellä.”
Porukka seisoo passissa hiirenhiljaa. Kopteri tohisee puunlatvojen yläpuolella ja lähestyy kaarroksia tehden. Edellä jolkuttelee puolikymmentä peuraa, joista passittaja ottaa jyvälle lähimmäisenä saapuvan naaraan.
Talvitien pohjalle astuva vaadin seisahtaa, ja samalla nukutusase napsahtaa. Nuoli heittäytyy ilmoille osuen peuran takapaistiin, jonka johdosta otus pinkaisee metsään.
Kopteri seurailee osuman saanutta peuraa etäältä, kunnes peura nukahtaa. Se pysyy unten mailla ainakin pari tuntia. Sen jälkeen pannoitustyöhön tarttuvat Luken kenttätyöntekijät Petri Timonen ja Marja Hyvärinen.
”Peura saa pannoituksen jälkeen herätysruiskeen, jotta voimme varmistaa sen hyvinvoinnin.”
Nukutusnuoli näkyy helikopteriin, sillä nuolen peräpäässä on punainen tupsu.
Riistan tutkijat ovat paikantaneet metsäpeuroja jo 20 vuotta. Ensimmäiset gps-gsm-pohjaiset Boatsu-pannat asennettiin peuroille vuonna 2004.
”Nykyiset pannat ovat Iridium-pantoja, ja niiden paikkatieto välittyy suoraan satelliitista. Matkapuhelinverkkoa ei tarvita.”
Pannan akku kestää kolmisen vuotta, jonka jälkeen panta putoaa automaattisesti. Panta voidaan myös pudottaa maastossa kauko-ohjauksella.
”Urospeuroja eli hirvaita ei pannoiteta, sillä niiden kaula turpoaa rykimäaikana. Hirvaita varten olemme hankkimassa korvanappeja, jossa on seurantalaite.”
Metsäpeura on pyyntiluvalla metsästettävä laji Suomenselällä, mutta Kainuussa laji on rauhoitettu. Suomenselän alueella 23 metsäpeuralla on seurantapanta, Kainuussa 13 peuralla.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
