Lukijalta: Nauta takaisin näkyviin – laiduntaminen parantaa tuotannon mainetta

Naudan tuottajahinnassa on nähty liikettä, mutta arjessa se ei vielä juuri näy. Kulut ovat nousseet nopeammin kuin hinta, ja monella tilalla kate on edelleen tiukilla. Samalla paine kehittää tuotantoa kestävämpään suuntaan kasvaa.

Juuri nyt olisi oikea hetki katsoa tukijärjestelmää uudelleen tulevaa tukikautta ajatellen.

Olemmeko itse vieneet naudanlihantuotannon piiloon navetoihin? Kun eläimet ovat pois näkyvistä, katoaa samalla yhteys siihen, miten liha tuotetaan. Kuluttajalle jää helposti kuva teollisesta prosessista, vaikka todellisuus voisi olla jotain aivan muuta.

Laidunnuksesta puhutaan paljon, mutta sitä ohjataan vähän.

Jos osa nykyisistä tuotantosidonnaisista tuista, kuten sonni- ja teurastuspalkkioista, siirrettäisiin laidunnukseen, vaikutus näkyisi nopeasti. Laiduntaminen vähentää rehunkorjuuta, varastointia ja ruokintaa. Samalla vähenevät koneajot, työmäärä ja kustannukset, kun eläimet hoitavat osan työstä itse.

Lisäksi laidunnus parantaa tuotannon hyväksyttävyyttä, kun tuotanto on näkyvämpää ja helpommin ymmärrettävää.

Laidunnuksella on myös suora vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Perinnebiotoopit ja laitumet ovat yksi Suomen uhanalaisimmista elinympäristöistä, ja ilman laidunnusta ne katoavat nopeasti.

Tuki voisi olla lohkokohtainen ympäristötoimenpide, jolloin se kohdistuisi sinne, missä vaikutus syntyy. Samalla päästäisiin eroon tilanteesta, jossa tuet seuraavat lähinnä eläinmääriä ilman selkeää vastinetta.

Voisi jopa olla niin, että tilan ensimmäisistä laiduntavista eläimistä maksettaisiin parempi korvaus. Se auttaisi uusia ja pienempiä tiloja alkuun ja tasaisi lähtötilannetta.

Kysymys ei ole siitä, pitäisikö naudanlihaa tuottaa vähemmän, vaan siitä, miten sitä tuotetaan ja mitä tuilla halutaan ohjata.

Tulevaa tukikautta valmisteltaessa nyt olisi oikea hetki tehdä pieni mutta oikeansuuntainen muutos.

Kalle Mattila

Mikkeli