Suomesta löytyy tahtoa päästä luonnonlaitumien suosiossa Ruotsin tielle.
Siinä on kuitenkin työtä. Perinnebiotooppien määrä on laskenut Suomessa edelliseen cap-kauteen verrattuna kolmanneksella, vaikka alaa on pyritty lisäämään (MT 4.6.).
Luonnonlaitumien mahdollisuuksista keskusteltiin WWF:n ja maa- ja metsätalousministeriön aamiaistilaisuudessa viime keskiviikkona.
Perinnebiotooppeja on alle promille Suomen pinta-alasta, huomauttaa tilaisuutta juontanut luontotoimittaja Markku Sipi.
Silti niillä asuu neljäsosa kaikista Suomen uhanalaisista lajeista.
”Jos Suomi haluaa luontokadon pysäyttää, tämä on hyvä paikka tarttua.”
Ruotsissa sertifiointi on tuonut laidunlihalle lisäarvoa, kertoo laidunlihan käyttöä edistävän Naturbeteskött i Sverige -järjestön toiminnanjohtaja Anna Jamiesson. Tällä hetkellä sertifioituja tiloja on 46.
Tavoitteena on saada laidunliha sertifioitua myös Suomessa.
Tällä hetkellä sertifioituja tiloja on tasan yksi: luomunaudan- ja luomulampaanlihaa tuottava Kosken kartano.
Hakuprosessissa ovat Thorsvik herefordin, Salmensuun sekä Bosgårdin tilat.
”Mustavalkoisuus lihakeskustelussa on masentanut monia lihantuottajia.”
Ruotsissa tärkeä läpimurto oli myös yhteistyö kauppaketju Coopin kanssa.
Laidunlihan kysyntä ylittää tarjonnan. Coopin tavoite on, että viisi prosenttia myydystä lihasta on luonnonlaidunlihaa viiden vuoden sisällä.
Ruotsissa luonnonlaitumien osuus on saatu nostettua prosenttiin. Luonnontilaista muistuttavien laidunten ala on jopa 450 000 hehtaaria.
Aikaisemmin pihvikarjaa pidettiin Ruotsissa sisällä, Jamiesson kertoo. Organisaatio syntyi 20 vuotta sitten ja on toiminut tiiviissä yhteistyössä WWF:n kanssa.
Nykyisin teurastamo maksaa sertifioiduille tiloille 35 sentin lisähintaa lihakiloa kohden.
”Tarvittiin iso markkinatoimija, joka otti meidät mukaan kehitystyöhön. Se oli käännekohta ja sen te tarvitsette. Jonkun, joka tuo laidunlihan markkinoille isossa mittakaavassa.”
Ruotsissa viljelijöiltä on tullut toisaalta kritiikkiä sertifioitiin ja luonnonlaitumiin liittyvien paperitöiden määrästä.
”Joko sertifioinnin täytyy helpottua tai hinnan olla parempi.”
Niittokaan ei korvaa luonnossa laiduntajia, jotka sorkillaan muovaavat maaperää ja lisäksi luovat lannan avulla sopivia elinolosuhteita monille lajeille.
Suomessa esimerkiksi aiemmin yleiset mesimarja ja ahomansikka ovat taantuneet ympäristön pusikoituessa.
Mesimarja kukkii runsaana myös lampuri Jarmo Latvasen saarilaitumilla.
Hänellä on ollut kotitilallaan Tolvilan kartanossa Akaan Viialassa luonnonlaitumia 30 vuotta.
”Mustavalkoisuus lihakeskustelussa on masentanut monia lihantuottajia.”
Lihankasvatuksen maine epäkestävänä tuotantomuotona ei ota huomioon luonnonlaitumien merkitystä monimuotoisuudelle.
”On koko ruuantuotannon eloonjääntikysymys, että yhdessä luonnon kanssa voidaan tuottaa jotakin, mikä on kestävää kaikkien kannalta.”
Kun Latvaselta putosi tukimuutosten takia pois saaressa sijaitsevia laidunmaita, saarelaiset olivat jopa valmiina tukemaan tuotannon jatkoa yksityisesti.
Monet tuottajat ovat kiinnostuneita sertifioinnista ja toivoivat neuvontaa, kommentoivat Laura Varjotie ja Mervi Louhivaara maa- ja metsätalousministeriön Pyhäjärvi-instituutilta tilaaman selvityksen tuloksia.
Pohjoisen luontoystävällinen laidunliha voisi löytää tiensä myös vientiin.
Ulkomaalaiset ovat täkäläisiä kiinnostuneimpia suomalaisesta menusta, kertoo ravintoloitsija Ari Ruoho ravintola Nokasta.
Perinnebiotooppeja ei kuitenkaan pystyttäisi hoitamaan ilman maataloustukien apua, muistutti maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa.
Oikaisu: Jutussa puhuttiin aiemmin karjasta ja maan lannoituksesta lannan avulla. Lanta on tärkeää, koska se luo suotuisia elinolosuhteita monille hyönteisille. Lannoitukseen ei pyritä. Perinnebiotoopeilla ja luonnonlaitumilla tavoitteena on vähentää maaperän ravinteisuutta ja ehkäistä umpeenkasvua.
