Meistä on tullut itsekeskeisiä valittajia: Elämää ei kannata elää vain itselleen, eikä elämä lopu, kun lapsi tulee

Näin elokuussa illat jo pimenevät, ja syksyä kohti valon määrä vähenee. On luonnollista, että ajatukset siirtyvät pihamailta kohti kotia, missä lämpimät ja valoisat asumukset odottavat ulkopuuhastelijakesäreissaajaa. Mikään ei ole niin sydäntä lämmittävää kuin se valo, joka tuikkii ikkunasta syyspimeään, talosta joka on täynnä elämää. Siinä on tarvittavaa sykettä marrasharmaaseen. Tuo keinovalo nostattaa mieltä ja auttaa osaltaan meitä kaamoksen yli. Valo ikkunassa on elämän merkki, emme ole täällä yksin.

Yksi asia minua kuitenkin huolestuttaa, ja asia ei ole todellakaan mielessäni ensimmäistä kertaa: kauanko valot tuikkivat ikkunoissa?

Keväällä tulleen Heikki Bergholmin tulkitseman matemaattisen kaavan mukaan meitä syntyperäisiä suomalaisia olisi sadan vuoden kuluttua enää miljoona. Se oli hätkähdyttävä uutinen, mutta totta, jos lisääntyminen jatkuu tähän tahtiin. Meitä suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy, siitä tuo väheneminen johtuu. Suomessa pitäisi syntyä 2,1 lasta perheeseen, jotta väkilukumme pysyisi ennallaan. Viime vuonna syntyi keskimäärin 1,26 lasta. Se on vähemmän kuin koskaan. Tässä kaikessa on vielä se paradoksi, että sanonta ”kyllä seuraava sukupolvi korjaa tilanteen” ei päde, koska seuraavaa sukupolvea ei ole, eikä tule.

Onneksemme maahanmuuttajia on tulossa runsain mitoin jo tulevan ilmastonmuutoksenkin vuoksi. Suomen väkiluku tuskin laskee, pikemminkin lisääntyy, mutta suomalaisperäinen väki muuttuu joskus tulevaisuudessa vähemmistöksi, mikäli lisääntymismatematiikka pitää paikkansa.

Ja se voi loppujen lopuksi olla kaikille parempi, että me jääräpäiset, vähäpuheiset jörrikät jäämmekin omiin reservaatteihin Inarin ja Ivalon tuolle puolen. Pidetään sitten siellä kovasti meteliä suomalaissaamelaisilla käräjillä.

Jos haluamme tehdä asialle jotakin, niin nyt pimeän tullen, jätetään ne älypuhelimet pöydälle, suljetaan läppärit, unohdetaan itsemme ja siirrytään sohvalta suoraan makuukamarin puoleen. Siellä on hyvä tutustua omaan mielitiettyynsä, suunnitella tulevaa, kuvitella se elämä tähänkin huoneeseen ja harrastaa lisääntymistä, seksiä!

No niin, enpäs innostu vielä. Juuri tulleen japanilaistutkimuksen mukaan seksitön yhdessä asuminen on lisääntynyt huimasti Japanissa, ja tutkijoiden mukaan se yleistyy kaikissa länsimaissa. Oma elämä on tärkeää, ja niin sanottu sooloseksi on lisääntynyt ja lisääntyy. ­Höpötä tässä nyt sitten lapsien teosta.

Olen sitä mieltä, että tämä meidän elämäntyylimme on tullut niin sanotusti huippuunsa, ja sen on aika hiipua omaan mahdottomuuteensa, aivan kuin joskus Rooman valtakunnassa kävi. Olemme liian itsekeskeisiä, itseriittoisia, omaa tilaa haluavia, herkkähipiäisiä valittajia. Jos ihminen olisi kaksineuvoinen, eli pystyisi itsekseen lisääntymään, meitä suomalaisiakin olisi varmasti 60 miljoonaa.

Omat kakarat ovat jo pesästä lähteneet, joka päivä heitä jollakin tavalla mietin, muistelen ja aina olen vähän huolissani. Se on vanhempien perusoikeus. Naapurissa on lastenhoitaja ja muissa naapureissa on pieniä lapsia. Ilahdun aina, kun kuulen lasten kiljuntaa ja leikkien mekastusta pihapiireistä, se on parasta ääntä lakeudelle.

Lapsettomuuden moninaisiin syihin en tässä kirjoituksessa puutu, mutta sitä ihmettelen, että jotkut pelkäävät elämän loppuvan, kun lapsi tulee. Totuus on: Kun elää vain itselleen, jää oikea elämä elämättä.

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.