MTK:n ykkösen pitää jaksaa ja osata vääntää Brysselissä, vaikka ankarin taistelu euroista siirtyy kotimaahan

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen yli kolmekymmentä vuotta. Tänä aikana globaali geopoliittinen ja -taloudellinen tilanne ei kertaakaan ole ollut Euroopalle ja Suomelle yhtä kimurantti kuin nyt.

Tässä mielessä suomalaisten viljelijöiden ja metsänomistajien ylin edunvalvoja, MTK:n uusi puheenjohtaja Tero Hemmilä pudotetaan syvästä päästä altaaseen.

Poljennon on EU:ssa muututtava, jotta Eurooppa pystyy huolehtimaan itsenäisemmin turvallisuudestaan ja pitämään yllä edes osaa siitä hyvinvoinnista, mihin on totuttu.

Uudistuksia on jo sysätty eteenpäin ja sysätään koko ajan lisää. Ne ovat väistämättä haastavia Suomen maa- ja metsätaloudelle.

EU:n on jatkossa huolehdittava turvallisuudesta nimenomaan laajasti käsitettynä. On panostettava sopivassa suhteessa puolustukseen, ruokaturvaan, kilpailukykyyn ja ilmaston- sekä ympäristönsuojeluun.

EU-komissio yrittää Ursula von der Leyenin johdolla paisuttaa unionin seitsenvuotista budjettia nykyisestä reilusta 1200 miljardista lähes 2000 miljardiin. Kuva: FRED GUERDIN

Nykyisillä resursseilla ja resurssijaolla ei voida jatkaa. Siksi EU-komissio yrittää paisuttaa seitsenvuotisen budjetin nykyisestä reilusta 1 200 miljardista lähes 2 000 miljardiin.

Tästä huolimatta maatalouden, maaseudun ja rakenteellisesti heikompien alueiden on myös Suomessa varauduttava kirveleviin leikkauksiin. Ja toisin kuin aikaisemmin, tässä taistelussa menestytään vain, jos tulevat hallitukset osaavat perustella tukitarpeet riittävän hyvin kansallisissa ohjelmissa.

Maataloustuottajien ja metsänomistajien edunvalvonnan kannalta muutos on merkittävä. Suomalaisen maatalouden saamista suorista tulotuista päätetään jatkossakin Brysselissä. Kaikesta, mikä tulee sen päälle, on väännettävä kotimaassa.

Tätä kotirintaman taistelua MTK:n puheenjohtajalla on EU-jäsenyyden aikana ollut vähemmän. Uudella ykkösellä on käsissään uusi haaste.

Heti valintansa jälkeen ruokaketjun yritysten johtotehtävissä kannuksia kerännyt Hemmilä korosti, että MTK:n on tukipolitiikkaa unohtamatta paneuduttava ”markkinaedunvalvontaan”, koska maatalouden osuus ruokamarkkinassa liikkuvasta rahasta on liian pieni (MT 27.11.).

Kun tiedetään keskusliikkeiden ylivertainen asema ja ylimielinen asenne, lupauksessa riittää lunastettavaa. Samaan aikaan energiaa ja osaamista pitäisi löytyä monitahoiseen EU-vaikuttamiseen Brysselissä.

EU:n maatalouskomissaari Christophe Hansen on avainasemassa, kun komissio tulevaisuudessa käy läpi jäsenmaiden kansallisia ohjelmia, joihin EU:lta saatavat tuet perustuvat. Kuva: Petteri Kivimäki

EU-sääntelyllä on myös tulevalla 2028–2034 budjettikaudella suuri merkitys suomalaiselle maataloudelle, vaikka iso osa euroista jaetaan kotimaassa.

Brysselissä on nyt – ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin – käyttöä ja kaikupohjaa nimenomaan markkinaedunvalvonnalle, jolla pyritään parantamaan yritysten, yrittäjien ja elinkeinonharjoittajien kilpailukykyä ja asemaa.

Hemmilä korostaa, että MTK:n on tukipolitiikkaa unohtamatta paneuduttava ”markkinaedunvalvontaan”. 

MTK:n kannalta metsävaikuttamisen painoarvo vain kasvaa, vaikka metsäpolitiikka ei periaatteessa kuulu EU:lle. Metsä nähdään Brysselissä nyt entistä enemmän biotalouden uusiutuvana resurssina, ei pelkästään suojeltavana hiilinieluna. Se ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys. Työtä on tehtävä, jotta tasapaino paranee ja säilyy.

Sääntelyn keventämisen tai suoranaisen purkamisen ja kilpailukyvyn parantamisen välille vedetään nyt sekä Brysselissä että jäsenmaissa hanakasti yhtäläisyysmerkkiä. Ja vielä niin, että nimenomaan ympäristö- ja ilmastolainsäädäntö joutaa purettavaksi.

Tämä linja voi kostautua. Merkkejä näkyy jo. Ilmasto- ja ympäristöleiri heittää normeja kilpailukyvyn nimissä purkaville pontevasti kapuloita rattaisiin. Siksi EU-edunvalvonnassa kannattaa keskittyä sääntelyn parantamiseen, ei yksisilmäisesti purkamiseen.

Brysselin kuplassa kuunnellaan herkällä korvalla niitä, jotka eivät keskity paasaamaan, mitä ei saa tehdä, vaan tarjoavat toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Sellaisia, joissa myös kestävä kehitys on otettu yhtenä kilpailukykytekijänä huomioon.