Ovatko palveluja lakkauttavat päättäjät viisaampia kuin äänestäjät? Ehkä, mutta he unohtavat olennaisen demokratiasta

Peruspalveluja on keskitetty viime vuosina hurjaa tahtia. Viimeisimpänä vasaran alle on pantu varsinkin valtion viranomaispalveluja ja lääkärin vastaanottoja. Kouluja on lakkautettu jo pitkään. Tahti ei ainakaan ole hidastumassa, jos valtiovarainministeriön virkamiehiä kuuntelee. Suomessa palvelujen lopettamisesta päätetään demokraattisesti, ainakin teoriassa. Eri asia on miten kansalaiset asian kokevat.

Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa selvitettiin, miten lähipalveluiden lakkauttaminen vaikuttaa suomalaisten käsityksiin demokratian toteutumisesta ja hyvinvointivaltiosta. Tulokset eivät anna mairittelevaa kuvaa kuntapäättäjistä. Hanketta vetävän valtio-opin dosentin ja yliopistonlehtorin Johanna Vuorelman mukaan päättäjät suhtautuvat erittäin kielteisesti kuntalaisten demokraattiseen osallistumiseen vaalien välillä (MT 27.7.) Kansalaiset taas kokevat, että poliittiseen päätöksentekoon on mahdotonta vaikuttaa.

Vaaleilla valitut edustajat ovat hankalassa raossa, kun resursseja on yhä vähemmän käytössä. Harva ehdokas tai puolue kampanjoi vaaleissa kyläkoulujen lakkautuksilla. Silti hyvin monet kunnanvaltuutetut päätyvät niitä tekemään. Säästöpäätökset perustuvat kunnissa usein virkamiesten tai konsulttien tekemiin esityksiin, joihin valtuutetut ja muut päättäjät sitoutuvat. Ne nähdään välttämättöminä ja sitä kautta järkevinä päätöksinä.

Tavalliset äänestäjät eivät ole päätöksistään vastuussa samalla tavalla kuin luottamushenkilöt. Se luo väistämättä kuilun äänestäjien ja edustajien välille. On kuitenkin yllättävää, kuinka syvä kuilu voi pienilläkin paikkakunnilla olla. Tutkimuksen mukaan päättäjät pitävät kuntalaisten toimintaa tunnepohjaisena ja heikosti tietoon perustuvana. Lakkautuspäätöksiä he perustelevat paremmalla tiedolla ja tehokkuudella.

On hyvin kyseenalaista, tuovatko suuremmat yksiköt todellisia säästöjä julkiseen talouteen. Ainakaan kuntaliitokset eivät ole sellaisia tuoneet, ja sote-uudistuskin on vain nostanut kustannuksia. Suuruuden ekonomia hallitsee silti poliittista puhetta ja varsinkin virkamiesten ajattelua. Säästö yhdellä rivillä nostaa usein kustannuksia toisella. Kuntapäättäjät eivät tutkimuksen perusteella halua perehtyä vaihtoehtoisiin laskelmiin vaan puolustavat virkamiesten tuottamia näkemyksiä.

Jos poliitikot eivät luota kansalaisiin, on vaikea odottaa kansalaisten luottavan poliitikkoihin. Perustuslain mukaan kuntien toiminta perustuu asukkaiden itsehallintoon. Ihanteiden tasolla se tarkoittaisi kansalaisten laajaa osallistumista ja perehtymistä päätöksentekoon. Käytännössä näin ei useinkaan ole. Ihmiset eivät ole riittävän kiinnostuneita, paitsi suoraan heitä itseään koskevista asioista, kuten oman lapsen koulun lakkautuksesta. Teoreetikot ovat demokratian alkuajoista lähtien pohtineet tätä ongelmaa.

Kuntapäättäjät tuntuvat tutkimuksen perusteella kannattavan teknokratiaa, asiantuntijoiden valtaa. Vaihtoehtona pidetään usein populismia, jossa joka asiasta päätetään huutoäänestyksellä. Toimiva demokratia on kuitenkin sekoitus molempia. Äänestäjillä pitäisi olla todellisia vaihtoehtoja, jotka sinänsä voivat olla asiantuntijoiden laatimia. Konsensukseen tottuneet suomalaiset puolueet ovat huonoja esittämään selkeästi erottuvia vaihtoehtoja. Varsinkin kuntapolitiikassa on vaikeaa hahmottaa mitä kukin oikeasti ajaa. Taloudelliseen pakkoon vetoaminen on poliitikoille aina helpointa.

Kansalaisten aktiivisuus ja erilaiset paikalliset protestiliikkeet osoittavat, että demokratia toimii ja korjaa itseään. Huonoista päätöksistä joutuu ennemmin tai myöhemmin vastuuseen. Kuntalaki antaa asukkaille laajat mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon. Kuntalaisten kannattaa käyttää niitä myös muissa kuin omaan napaan osuvissa asioissa.