Trumpin mielitietty, Naton Mark Rutte, alkaa olla Euroopalle enemmän uhka kuin mahdollisuus

Ollaan ihan ensin realisteja. Oikein inhosellaisia. Unohdetaan arvopohja. Siltä on nyt vaan pudonnut pohja pois.

Naton pääsihteeri Mark Rutte on oikeassa. Jos Vladimir Putin päättäisi jo hyvinkin pian hyökätä voimalla Baltiaan ja Ukrainan lisäksi koko muuhun Itä-Eurooppaan, ilman Yhdysvaltain tukea me eurooppalaiset olisimme pulassa.

Tilanne ei korjaannu nopeasti. Eikä halvalla. Jos se ylipäätään on korjattavissa.

Tätä johtava saksalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Claudia Major tähdensi MT:n haastattelussa jo keväällä 2025. (MT 20.2.25)

Erityisesti presidentti Emmanuel Macronin (oik.) johtamalle Ranskalle Naton Mark Rutten täyslaidallinen Euroopan itsenäistä puoustusta vastaan on myrkkyä. Kuva: SIERAKOWSKI FREDERIC

Ruttea sopii kiittää ravistelusta, jota Grönlanti-kiistan jälkimainingeissa ryhdistäytyvät EU:n ja eurooppalaisen Naton johtajat tarvitsevat.

Poliittisesti, geostrategisesti ja myös geotaloudellisesti Trumpin ylimmän mielistelijän täyslaidallinen oli kuitenkin virhe.

”Jos joku täällä ajattelee, että Eurooppa pystyy puolustamaan itseään ilman Yhdysvaltoja, voi jatkaa unelmoimista, mutta ei pysty”, Rutte täräytti EU-parlamentille Brysselissä.

Hänen mukaansa eurooppalainen pilari on ”tyhjä sana” ja erillinen EU-armeija loisi vain paljon päällekkäisyyttä Naton kanssa.

”Putin rakastaisi sitä”, Rutte huomautti ja korosti, että Yhdysvallat on sitoutunut ”totaalisesti” Naton kollektiiviseen puolustukseen.

Näinköhän?

Hollannin pääministerinä Mark Rutte (vas.) oli kompromissien räätälöijä Eurooppa neuvostossa, jota nyt johtaa portualilainen António Costa. Kuva: SIERAKOWSKI FREDERIC

Todennäköisesti Putin rakastaa paljon enemmän sitä, jos Euroopalla nousee Rutten kovistelun vuoksi pelko puseroon ja itsenäisen puolustuksen vahvistaminen hiipuu.

On myös syytä kysyä, mihin Naton pääsihteeri perustaa Trumpin tai jonkun Trumpin opetuslapsen hallitseman USA:n ”totaalisen sitoutumisen”?

Se ei riitä perusteluksi, että USA kyllä sitoutuu, kun annetaan Rutten, Trumpin eurooppalaisen mielitietyn, pitää Valkoisen talon isäntä tyytyväisenä keinoja kaihtamatta.

Saksalaisasiantuntija Claudia Majorin mielestä me eurooppalaiset ”emme tiedä tulisiko Yhdysvallat avuksemme”. Hyvä asia on se, ettei Putinkaan tiedä. (HS 28.1.)

Kyllä. Grönlanti-kriisi laukesi Naton pääsihteerin ansiosta.

Aika laajoin joukoin EU-pääkaupungeissa kuitenkin ihmetellään, mitä Trumpille on Davosin talousfoorumin yhteydessä luvattu, kun hän itse puhuu diilistä, jolla USA voi saada hallintaansa osia Tanskalle kuuluvasta jättimäisestä saaresta.

Jo pelkästään tällä perusteella voi kysyä, onko Mark Rutte Euroopalle enemmän uhka kuin mahdollisuus?

Trumpin Grönlanti-uhkailu oli kylmä suihku EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille ja Tanskan pääministeri Mette Fredriksenille. Kuva: Dati Bendo

Poliittisesti Naton pääsihteerin ylimielinen ryöpytys saattaa jatkossa olla EU:n ja Naton jäsenmaille huomattava haaste.

Eurooppalaisten äänestäjien enemmistön varauksetonta tukea lähivuosien jättimäisille puolustusinvestoinneille ei ole hakattu kiveen. Eikä Naton pääsihteeri ainakaan lujita sitä puheillaan.

Euroopan itsenäisen puolustuksen vahvistamiseen tarvitaan väkevää talouskasvua. Sen eteen tehdään töitä monella eri rintamalla, muiden muassa kauppapolitiikassa.

Naton ykkösmies ei edistä eurooppalaisten taloudellista ryhdistäytymistä toteamalla, ettei teistä ole mihinkään, vaikka investoisitte itsenne kipeäksi.

Ukrainan on saatava parhaat mahdolliset aseet, kun se torjuu Venäjän hyökkäystä. Ei kahta kysymystä.

Se kuitenkin haisee, että Rutten mielestä 90 miljardin euron rahoituksen Ukrainalle junaillut EU ei saisi rajoittaa Ukrainan aseostoja Yhdysvalloista.

EU yrittää vahvistaa maanosan taloudellista kilpailukykyä uusilla vapaakauppasopimuksilla. Tuoreimmasta komission puheenjohtaja von derLeyen (oik.) ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Costa (vas.) sopivat Intian pääministeri Narendra Modin kanssa.  

Trumpia ei tee mikään tyytyväisemmäksi kuin Yhdysvaltoihin tai vielä mieluummin hänelle ja hänen lähipiirilleen kanavoituva riihikuiva raha.

Siksi on pakko kysyä, kenen etua Rutte tässä ajaa?

Onko Naton pääsihteerin ylipäätään ja aina ajateltava kaikki asiat Yhdysvallat edellä? Vai onko nimenomaan Rutten mielestä tehtävä niin?

Kun Euroopassa nyt mietitään vaihtoehtoja USA-vetoisen Naton varaan rakennetulle puolustukselle, kannattaa myös puntaroida puhtaasti eurooppalaisesta vinkkelistä, onko Rutte tehtäviensä tasalla?