Ruokavientitavoite vaatii investointeja koko ketjussa – maatiloilla pientä valoa tunnelin päässä

”On aivan huikeaa, että täältä lähtee rekallinen suomalaista voita sikäläisten croissantien leipomista varten”, ihasteli pääministeri Petteri Orpo (kok.) maanantaina seuratessaan voirekan lähtöä Valion Seinäjoen tehtaalta Ranskaan (MT 21.1.). Maitotuotteiden vienti näyttää esimerkkiä, kun hallitus pyrkii ohjelmansa mukaisesti saattamaan elintarvikeviennin vinhalle kasvu-uralle. Hallitusohjelmaan kirjatun elintarvikeviennin kaksinkertaistamistavoitteen edistämiseksi hallitus on käynnistänyt ruoka-alan kasvuohjelman.

Viennin kasvattaminen on näkynyt määrällisinä tavoitteina ja politiikkatoimina kaikkien hallitusten ohjelmissa Juha Sipilän (kesk.) vuonna 2015 aloittaneesta hallituksesta lähtien. Vuonna 2019 Suomesta vietiin elintarvikkeita noin 1,8 miljardilla eurolla ja viime vuonna 2,4 miljardilla eurolla (MT 26.1.).

Viime vuosien kasvusta ainakin osa selittyy jalostusasteen nousulla, johon tosin on varaa edelleen. Esimerkiksi viljamarkkinoidemme kruununjalokiveä eli kauraa viedään yhä jalostettavaksi esimerkiksi Saksaan, josta valmiit tuotteet päätyvät pahimmillaan takaisin suomalaiskauppojen hyllyihin.

Suomi on muutenkin vahvasti ruoan nettotuoja viime vuosien kasvuluvuista huolimatta: viime vuonna ruokaa tuotiin Suomeen 6,5 miljardin euron arvosta eli 3,5 miljardilla enemmän kuin vietiin.

Asetelman muuttaminen on silti hyvinkin mahdollista, mistä käy esimerkiksi ruokavientinsä arvon kymmenessä vuodessa yli puolitoistakertaistanut Irlanti. Sen elintarvike- ja maataloustuoteviennin arvo oli vuonna 2024 yli kahdeksankertainen Suomeen verrattuna, 19 miljardia euroa.

Ilman kotimaista raaka-ainetuotantoa ruokavientiä ei voida kestävästi rakentaa, vaikka esimerkiksi tulevaisuuden kasvualaksi visioidut kasviproteiinituotteet isolta osin valmistetaankin ulkomaisista proteiinijakeista. Tuoteryhmistä kotimaisiin raaka-aineisiin pohjautuvat maitotuotteet ovat Tullin tilastojen mukaan viidenneksen osuudellaan ylivoimainen vientiveturi.

Omaa raaka-ainetuotantoa taas ei ole ilman tuotantoonsa investoivia tiloja. Investointirintamalla on kuitenkin jo usean vuoden ajan ollut hiljaista, mistä kertovat tiloille myönnetyt investointituet. Niitä on viime vuosina haettu vaisusti, ja iso osa myönnetyistäkin tuista on kohdistunut energiainvestointeihin tuotannollisten investointien sijaan.

Ruokaviraston viime viikolla julkaisemien tietojen mukaan investointitukien myöntäminen tuotantorakennuksiin elpyi jonkin verran viime vuonna. Myös kasvintuotannon vaatimia investointeja eli esimerkiksi salaojituksia ja muita perusparannuksia sekä koneinvestointeja tehtiin viime vuonna edellisvuosia aktiivisemmin.(MT 23.1.).

Kasvaneista investointitukimääristä huolimatta tämänhetkinen investointitahti ei riitä turvaamaan tulevaisuuden tuotantomääriä. Ruokaviraston erityisasiantuntijan Aulis Kuuselan mukaan esimerkiksi meijereihin toimitettu maitomäärä tulee tämänhetkisellä vauhdilla laskemaan aikaisempia vuosia jyrkemmin.

On selvää, että hallituksen tavoittelema elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä ei tule nykyisellä viiden prosentin kasvutahdilla toteutumaan, etenkään jos puolet viimevuotisestakin kasvusta selittyy inflaatiolla. Tavoitteen saavuttaminen vaatisi Elintarviketeollisuusliiton mukaan 10–12 prosentin kasvua vuodessa.

Suunta on kuitenkin oikea, ja kuten ETL:n ekonomisti Bate Ismail MT:lle toteaa, ”vienti tulee laajasti kaikenkokoisten yritysten kautta”. Myönteistä on myös Valion johdolla toteutettava, elintarvikevientiin miljardin euron lisäystä tavoitteleva Food 2.0 -hanke, jossa on mukana jo 200 yrityskumppania.