Hallinnon keventäminen vie pahimmillaan harhaan – byrokratia ja valvonta ovat asiansa hoitavien turva

Eurooppalainen byrokratia on käynyt kolmenkymmenen EU-jäsenyysvuoden aikana perin juurin tutuksi suomalaisille viljelijöille. EU edellyttää muun muassa pikkutarkkaa raportointia lähes kaikesta, mitä viljelijät arjessaan tekevät. Jokaista asiaa valvotaan, ja varmuuden vuoksi kansallista valvontaa valvoo vielä erillinen EU:n valtuuttama valvoja. Iso osa hallinnosta keskittyy viljelijätukien ympärille, mutta monia hallinnon rekisteröinti-, ilmoitus- ja kirjaamisvaatimuksia pitää noudattaa niidenkin, jotka syystä tai toisesta haluavat pidättäytyä tukijärjestelmän ulkopuolella.

Viljelijät ovat perustellusti kritisoineet yhä raskaammaksi käyvää hallintoa. Moni on pitänyt tilamäärän vähetessä vääjäämättömänä, että jossain vaiheessa maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on oma virkamiehensä jokaiselle viljelijälle.

Suomalaisviljelijät ovat yleensä suhtautuneet raskaaseenkin hallintoon rauhallisesti toisin kuin monet eurooppalaiset kollegansa, jotka turhautuminen on saanut tukkimaan moottoriteitä ja valtaamaan hallintorakennusten edustoja traktoreilla ja heinäpaaleilla.

Mielenilmausten säikäyttämänä edellinen EU:n komissio ryhtyi keventämään viljelijöiden hallinnollista taakkaa esimerkiksi tinkimällä hienoisesti joistain viljelijätukien ehdollisuusvaatimuksista. Useimmille suomalaistiloille tällä ei juuri vaikutusta ollut. Toisin on edellisen maatalouskomissaarin, puolalaisen Janusz Wojciechowskin maanmiehillä sekä eteläeurooppalaisilla oliivi- ja viinitiloilla, joista moni vapautui pienen kokonsa perusteella ehdollisuuden valvonnoista ja seuraamuksista.

Viime vuonna työnsä aloittanut uusi komissio on luvannut jatkaa pykälien karsimista ja hallinnon yksinkertaistamista. Tänään keskiviikkona EU-komission on tarkoitus hyväksyä maatalouden yksinkertaistamispaketti. Sen tiedetään joiltain osin tuovan hallintoon muutakin kuin hienosäätöä, mutta ainakaan suomalaisten hallinnollista taakkaa se ei sanottavasti keventäisi. Oleellisempi Suomen kannalta on syksylle suunniteltu seuraava yksinkertaistamispaketti, jossa kohteena ovat ympäristö- ja ilmastolainsäädäntö. (MT 12.5.)

Hallintoa tuskailevien kannattaa kuitenkin muistaa, että parhaimmillaan hallinto ja valvonta toimivat aina viime kädessä niiden hyväksi, jotka toimivat sääntöjen ja vaatimusten mukaan. Tämä tietysti edellyttää sitä, että hallinto itsessään toimii oikein ja omien periaatteidensa mukaisesti eikä varsinkaan ala tehdä itse itsestään tarpeellista ja itseisarvoa.