Hallitus raivasi railon viljelijöiden välille – korvauskelpoisuus täysin väärä väline Itä-Suomi-politiikkaan

Hallitus tiedotti puolitoista viikkoa sitten kohdentavansa raiviopelloille annettavaa korvauskelpoisuutta Itä-Suomeen. Jo aiemmin hallitus on kertonut korvauskelpoisuuksien kohdentamisesta nuorille viljelijöille. Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että muualla kuin Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kainuun, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa uusia lohkoja voivat saada korvauskelpoisuuden piiriin vain nuoret viljelijät.

Korvauskelpoisuus on tilan talouden näkökulmasta iso kysymys. Jos lohkoa ei ole peltolohkorekisterissä merkitty korvauskelpoiseksi, sille ei voi saada luonnonhaittakorvausta eikä ympäristökorvausta, luomutuotannon korvausta tai C-alueella maksettavia kansallisia hehtaaritukia.

Hallitus päätti tästä vuodesta lähtien jakaa vuosittain viljelystä poistuneilta peltohehtaareilta vapautuvat korvauskelpoisuudet saman ely-keskuksen alueella sijaitseville raiviopelloille pisimpään viljelyssä olleista alkaen. Viime vuonna vapautui 4 500 hehtaarin korvauskelpoisuudet, jotka jaettiin tänä vuonna pisimpään korvauskelpoisuutta jonottaneille. Keskimääräinen aika jonossa oli 18 vuotta.

Hallitus perustelee luomiaan ohituskaistoja nuorten kannustamisella ja Itä-Suomi-ohjelmalla. Molemmat lähtökohdat ovat hyviä, mutta niiden toteuttamiseen valittu keino on ehdottomasti täysin väärä. Rahat Itä-Suomen auttamiseen olisi pitänyt ottaa työ- ja elinkeinoministeriön johdolla valmisteltavasta Itäisen Suomen ohjelmasta.

Sen sijaan hallitus teki tietoisen valinnan ja loi päätöksellään viljelijöiden välille uuden jakolinjan.

Tukijärjestelmä jakaa ja on jakanut viljelijöitä eriarvoisiin ryhmiin monin tavoin. Kotieläimistä yksimahaiset eli siat ja siipikarja ovat lähtökohtaisesti tuotantosidonnaisten tukien ulkopuolella toisin kuin märehtijät. Vuoteen 2022 asti kotieläintilat saivat viljelemilleen hehtaareille korkeamman tuen kuin kasvinviljelytilat luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan muodossa.

Suurin epäoikeudenmukaisuus on tukialuejaossa, jossa Suomi jaetaan AB-alueeseen ja C-alueisiin. Pahimmillaan jopa kunnan sisällä kulkevat tukialuerajat asettavat samanlaista tuotantoa samanlaisilla alueilla harjoittavat taloudellisesti täysin eri asemaan riippuen siitä, kummalla alueella pellot sijaitsevat.

Suhtautuminen raiviopelloille maksettaviin tukiin on jakanut viljelijäväestön kahteen leiriin. Tuoreita lukuja leirien koosta ei ole, mutta osviittaa siitä antaa MT:n neljän vuoden takainen kysely: siinä 47 prosenttia vastaajista olisi ollut halukkaita jättämään raiviopellot ilman tukia ja tukien myöntämistä kannatti 43 prosenttia vastaajista (MT 23.6.2021).

Kysely ei kuitenkaan ole täysin pätevä enää nykytilanteen arviointiin, sillä tilatukioikeusjärjestelmän lakkauttamisen myötä vuonna 2023 aiemmin kokonaan ilman tukia jääneet pellot pääsivät muun muassa EU:n suorien tukien piiriin. Sen sijaan korvauskelpoisuutta edellyttäviä tukia ja korvauksia korvauskelvottomat raiviot eivät voi edelleenkään saada.

Koska vuoden 2021 MT-kyselyä tuoreempia tietoja viljelijöiden näkemyksistä ei ole, viljelijäväestön näkemysten mahdollisia muutoksia vuonna 2023 astuneen muutoksen jälkeen voi vain arvailla.

Viljelijöiden keskuudessa on nyt tärkeää tiedostaa korvauskelpoisuuspäätöksen olevan hallituksen käsialaa. Ne, jotka nyt saavat peltonsa korvauskelpoisiksi, saavat sen hallituksen politiikan ansiosta. Päätökseen tyytymättömien pitää kohdistaa kritiikkinsä hallitukseen, ei korvauskelpoisuuksia raiviolleen saaviin viljelijöihin. MTK-Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen tiivistää tilanteen osuvasti toteamalla, että alueelle nyt myönnettävät korvauskelpoisuudet ovat ”elintärkeitä”, mutta ”ratkaisu ei ole tasapuolinen” (MT 10.10.).

Oma lukunsa on se, millaisen viestin hallitus antaa maatalouden ilmasto- ja ympäristötoimista. Uusien viljelyalueiden raivuu on avoimessa ristiriidassa ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden kanssa, ja aiemmat päätökset pitää raiviot tukien ulkopuolella ovat olleet tästä selvä signaali lainsäätäjältä. Nykyhallitus on tässäkin valinnut toisen tien.

Tekstiä muokattu 20.10.2025 kello 18.00: Poistettu tekstistä maininta, jonka mukaan hallituksen kohdentamispäätös muuttaisi tapaa, jolla viljelystä poistuneilta lohkoilta vapautuneet korvauskelpoisuudet jatkossa jaetaan. Vapautuneet korvauskelpoisuudet jaetaan jatkossakin vuosittain kunkin ely-keskuksen alueella pisimpään odottaneille lohkoille.