
”Käytännössä jokaisella alueemme karjatilalla, joka on investoinut, on nykyään raivattua peltoa. Esimerkiksi Kiuruvedellä korvauskelvottomia peltoja on keskimäärin 17–18 hehtaaria tilaa kohti. Täällä pellot ovat olleet niin hajallaan, että uusia on ollut pakko raivata lähempää tiloja, jotta peltorakenne ollaan saatu kuntoon rakennekehityksen edetessä”, kertoo MTK-Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen.
Hän toteaa, että vesistöjen vuoksi tilojen pellot jäävät edelleenkin liian hajalleen, eikä uusia peltoja pystytä hankkimaan riittävän läheltä tiloja. Tilojen on siis vaikeaa laajentaa toimintaansa.
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti viime viikolla Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kainuun, Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien saavan raiviopeltoja korvauskelpoisuuden piiriin. Asia on merkittävä alueen maataloudelle. Sitä se olisi tosin ollut Suomen kaikkien maakuntien viljelijöille.
”Voidaan sanoa, että kyse on elintärkeästä asiasta Itä-Suomelle. Silti olemme pahoillamme siitä, että asian ratkaisu tässä vaiheessa ei ole tasapuolinen muiden alueiden maanviljelijöitä kohtaan”, Kauhanen harmittelee.
Maatalouden tukirahoitusta ei saisi Kauhasen mielestä käyttää eripuran kasvattamiseen maatalousalan sisällä.
”Nyt samanlaisissa olosuhteissa, esimerkiksi Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajalla, toinen viljelijä saa täydet korvaukset pelloilleen ja rajanaapuri ei mitään. Jotkut ovat odottaneet jo 20 vuotta raiviopeltojensa saamista korvauskelpoisiksi. Koko Suomen maatalous on tukalassa tilanteessa. Kustannusten nousu ja inflaatio ovat syöneet tukien vaikusta, kun niitä ei ole nostettu samassa suhteessa.”
Korvauskelvottomatkin lohkot saavat kuitenkin suoria tukia, eli niitä, joiden perusteena ei ole korvauskelpoisuus.
Muutos olisi pitänyt ulottaa koko maahan ja siihen olisi ollut täydet mahdollisuudet, Kauhanen toteaa.
”Peltoa on poistunut joka maakunnassa enemmän käytöstä kuin sitä on raivattu. Poistuneiden peltojen korvaukset on luvattu antaa ikäjärjestyksessä uusille pelloille maakunnan sisällä. Kaikissa maakunnissa oltaisiin saatu lähes kaikki raiviot korvauksien piiriin, jos vertailuna oltaisiin käytetty vuoden 2015 tietoja.”
Hän muistuttaa rahaa on säästynyt noin 20 miljoonaa euroa, kun korvauskelpoisuuksia on jaettu vain hyvin rajatusti.
”Sillä potilla olisi pystytty hoitamaan asia tasapuolisesti koko Suomen osalta. Nyt vain nuoret saavat koko maassa raiviot korvauskelpoisiksi. Mekään emme Itä-Suomessa vielä tiedä, koskeeko asia kaikkia viljelijöitä vaiko vain osaa, ja millä kriteereillä jako tehdään.”
Itä-Suomessa on paljon pieniä, tuottamattomia lohkoja, joita jo nyt pidetään viljelyksessä ainoastaan tukien ja korvausten takia.
”Tällaiset pellot pitäisi saada pois tuotannosta. Kannustin esimerkiksi metsitykseen voisi olla paikallaan. Jos tänne haluttaisiin aidosti elinvoimaa, pitäisi teollisuudelle luoda kannustimia investoida Itä-Suomeen.”
Pohjois-Savon Lapinlahdelta kotoisin oleva maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) ei näe maakuntien erilaista kohtelua epäreiluna tai siltarumpupolitiikkana. Hän vetoaa hallituksen itäisen Suomen elinvoimaohjelmaan ja toteaa, että kyseessä on itäisen Suomen tilanteeseen suunnattu toimenpide.
”Nuoret ja itäinen Suomi ovat kriittisiä panostuksia maatalouden jatkuvuuteen ja huoltovarmuuteen sekä turvallisuuteen.”
Essayah toteaa, että korvauskelpoisuuksien jakamista jatketaan, mutta ei kerro milloin.
”Käyttöön otettu jakomalli jatkuu koko Suomessa. Tämä malli olisi ollut hyvä olla käytössä jo aikaisemmin, ja ihmettelenkin, miksi aikaisemmat ministerit eivät ole asiassa toimineet.”
Jos korvauskelpoisuuksien jakotahti pysyy samana, niin 20 vuotta sitten peltonsa raivanneista tuskin kovin moni näkee korvauksia kilahtavan raivatuista peltolohkoista. Etenkään, jos suunnitelmat siitä, että eläkeläiset eivät olisi jatkossa oikeutettuja maataloustukiin, toteutuvat.