Maataloudella on yhä mahtiasema EU:ssa ‒ sen säilyttäminen vaatii entistä tarkempaa pelisilmää

Yksi luku nostetaan aina esille, kun EU:lta yritetään puristaa lisää rahaa johonkin tärkeään tarkoitukseen. Eikä sitä tehdä hyvässä hengessä.

Maatalous nielee noin kolmanneksen unionin budjetista, johon rahat kerätään jäsenmaista ja johon osa maksaa enemmän kuin saa. Suomi kuuluu tähän joukkoon.

Absoluuttisina lukuina rahaa on nykyisessä rahoituskehyksessä jaettavaksi noin 1 200 miljardia. Maataloudelle siitä lohkaistaan noin 380 miljardia.

EU:n uuden budjettiesityksen laatinut puolalaiskomissaari Piotr Serafin vieraili viime keväänä Suomessa ja kävi myös itärajalla. Kuva: Mikko Stig

Vuosien 2028‒2034 budjetissa tätä asetelmaa yritetään horjuttaa.

Ensimmäisessä EU-komission esityksessä maatalouden nykyistä siivua oli kutistettu yli 20 prosenttia vajaaseen 300 miljardiin. Reaalisesti, inflaatio mukaan lukien, leikkaus oli lähes 30 prosenttia. Samaan aikaan budjetin kokonaissummaa esitettiin korotettavaksi lähes 2 000 miljardiin.

Maatalouspiireissä tämä tuomittiin sodanjulistukseksi. Perustellusti.

Isossa kuvassa komission yritys rukata rahoituskehystä näinkin tuntuvasti on ymmärrettävä. Euroopan kokonaisturvallisuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamiseen sekä Ukrainan tukemiseen pitää jatkossa löytyä hilloa.

Eurooppalaiset maataloustuottajat osoittivat Brysselissä joulukuussa mieltään Mercosur-sopimusta vastaan. Kuva: Tapio Nurminen

Kuvio on viime syksyn ja alkaneen vuoden ensimmäisten viikkojen aikana kuitenkin muuttunut merkittävästi. Maatalous näyttäisi olevan näiden muutosten voittaja.

Paino on sanalla näyttäisi.

Budjettiesitykseen tehdyt tarkistukset ovat tässä vaiheessa pelkkiä poliittisia lupauksia. Mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki uuteen budjettiin liittyvä on sovittu ja siunattu sekä jäsenmaiden kesken että EU-parlamentissa.

Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että maatalouden jyvitys tulevasta budjetista olisi noin 400 miljardia. Eli himpun verran enemmän kuin nykyisestä.

EU:n maatalouskomissaari vakuutti Berliinin Grüne Woche -messuilla, että maatalous on saamassa lähes 400 miljardia euroa EU:n uudessa rahoituskehyksessä. Kuva: LUKASZ KOBUS

Tällä vastaantulolla komissio yrittää rauhoittaa eurooppalaisia viljelijöitä, joiden etua sekä EU-parlamentaarikot että tietyt keskeiset jäsenmaat pontevasti ajavat. Noin puolet ”korjauksesta” on voitelurahaa, jolla jäsenmaiden määräenemmistö saatiin Mercosur-sopimuksen taakse.

Paluu vanhoihin lukuihin on voitto eurooppalaisille tuottajille, vaikka kaikki, kuten jo todettiin, on vielä auki.

Se osoittaa, että maatalous on yhä suhteellista kansantaloudellista kokoaan suurempi mahtitekijä keskeisissä EU-maissa ja samalla myös Brysselin lainsäädäntökoneistossa.

Sitä, että lupaus korjausliikkeistä saatiin puristettua, ei pidä hävetä.

Mercosur-sopimus on iso edistysaskel poliittisesti ja taloudellisesti, mutta on myös niitä, jotka kärsivät suhteettoman paljon. Kielteisiä vaikutuksia pitää loiventaa. Se on oleellinen osa Euroopan unionin pelikirjaa.

Mercosur-sopimus allekirjoitettiin Paraguayssa 17. tammikuuta. Kuva: Dati Bendo

EU-komission ja sopimuksen voimaantuloa viivästyttäneen EU-parlamentin taipuminen maatalouden vaatimuksiin voi kuitenkin keskellä nykyisiä kansainvälisiä kriisejä kääntyä maataloutta vastaan. Pahimmassa tapauksessa kyseessä voi olla lopun alku maatalouden mahdille EU-väännöissä.

Millekään muulle elinkeinolle ei ole luvattu etukäteen 100 miljardin hyvitystä budjetista, jota ei vielä ole. Puolustukseen rahaa näyttää heruvan heikosti. Ukrainaa tuetaan, mutta sitä varten otetaan lisää yhteistä velkaa.

Vaikka on hyvin mahdollista, että maataloudelle annetut lupaukset vielä sulavat jäsenmaiden keskinäisessä väännössä, EU-parlamentissa ja kansallisessa rahanjaossa, jo pelkällä esityksellä tällaisesta hyvityksestä saatettiin rikkoa paljon arvokasta poliittista posliinia.

Maatalouden asiaa ajavilta vaaditaan nyt tarkkaa pelisilmää, jos tai kun kokonaisturvallisuuden kannalta keskeisen elinkeinon vahva asema EU:ssa halutaan säilyttää. Tämä koskee sekä edunvalvojia että jäsenmaiden poliittisia päättäjiä.

Pelisilmää koetellaan tänä vuonna, kun EU:lle kasataan tulevaa budjettia ja samalla Eurooppa yrittää pärjätä etupiirejään laajentavien suurvaltojen puristuksessa. Kun saa, pitää myös ymmärtää antaa.