Ennallistamisen miljardilasku odottaa maksajaansa ‒ se ei saa jäädä maanomistajien harteille

EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpanosuunnitelma on parhaillaan lausunnoilla. Poliittisten erimielisyyksien vuoksi luonnos jättää kaikkia metsiä koskevat olennaiset kysymykset avoimiksi. Suurin ongelma on kuitenkin rahoitus. Suomi on sitoutunut asetukseen ilman uskottavaa suunnitelmaa rahoituksesta. Ennallistamistoimien kustannuksiksi arvioidaan miljardi euroa vuodessa.

Kustannuksista reilut 600 miljoonaa euroa katettaisiin nykyisellä luontotoimien rahoituksella, joka sisältää valtion panostuksen luonnonhoitoon, EU-rahat muun muassa maatalouden ympäristötukiin ja vesistöjen kunnostamismenot (MT 15.7.). Puuttuvat noin 400 miljoonaa euroa olisi löydettävä jostakin.

Ennallistamissuunnitelman ohjausryhmän varapuheenjohtajana toimineen maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Pekka Pesosen mukaan valtion budjetista voisi löytyä toimiin yksittäisiä miljoonia. Pesonen painottaa asian nostamista esille EU:n kanssa käytävissä rahoituskehysneuvotteluissa. Se onkin perusteltua, sillä ennallistamistoimet aiheuttavat Suomelle monia muita maita korkeammat kustannukset. Jos EU rahaa tulee, se on käytettävissä vasta vuosien päästä.

Ennallistamissuunnitelmassa vakuutetaan, että kustannuksia ei sälytetä yksityisille maanomistajille. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta niin voi helposti käydä, jos esimerkiksi tietyltä alueelta hakatun puun myyminen vaikeutuu. Käytännössä ennallistaminen on usein metsäojien tukkimista ja turvepeltojen vettämistä. Suurimmat kustannukset muodostuvat menetetyistä tuotoista. Välilliset vaikutukset koko kansantaloudelle voivat olla kertaluokkaa suuremmat, kuten Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen on todennut. Jopa tehtaiden lakkautukset olisivat mahdollisia.

Yksityisen sektorin osallistumiseen ympäristötoimiin on asetettu isoja toiveita. Niin sanotun ekologisen kompensaation mallit ovat lähteneet hitaasti liikkeelle. Eri asia on, jos luontotoimet olisivat yrityksille pakollisia. Maankäytön muutosmaksua on väläytetty yhtenä rahoituslähteenä. Pari vuotta sitten työryhmä ehdotti 5 000 euron hehtaarimaksua pellonraivaukselle. Käytännössä metsäkatoasetus ja nurmipakko ovat jo vähentäneet sitä merkittävästi.

Ollakseen tehokas, maankäyttömaksun tulisi kohdistua myös asemakaava-alueilla ja rakentamiseen. Käytännössä se olisi kuitenkin omaisuuden suojan kannalta kyseenalainen lisävero. Puheet ympäristön kannalta haitallisten tukien karsimisesta ovat tuttuja aina kun etsitään rahoitusta johonkin tarkoitukseen. Valitettavasti se tarkoittaa usein viljelijöiden kukkarolla käymistä.

Nykyinen hallitus näyttää pesseen kätensä koko ennallistamisesta. Asia on väistämättä edessä hallitusneuvotteluissa. Silloin mitataan, toteutuuko todella lupaus siitä, että maanomistajat eivät joudu sen maksajiksi. EU-tason toimeenpano on kokonaan oma lukunsa. Suunnitelmat ovat edenneet hitaasti muissakin maissa. Suomen ei pitäisi tässäkään asiassa olla ainoa, joka noudattaa pykäliä kirjaimellisesti.

Ei-hyvässä tilassa olevien luontotyyppien pinta-alasta 30 prosenttia tulisi asetuksen mukaan saada ennallistamistoimien piiriin vuoteen 2030 mennessä. Tähän aikatauluun tuskin ylletään. Pesosen mukaan Metsähallituksen kanssa on keskusteltu miten toimia saataisiin käyntiin nopealla aikataululla. Ilmaisia nekään eivät olisi. Käytännössä raha olisi pois valtion budjetista, jos Metsähallituksen kyky tehdä tulosta alenee.