Oikeuden ruuhkat uhkaavat pahentua – myös alueellinen tasa-arvo vaarantuu

Tuomioistuinten käsittelyajat tuntuvat usein käsittelyä ja sen pohjalta tehtävää päätöstä odottavista pitkiltä. Siitä huolimatta ne ovat Suomessa nykyisellään eurooppalaisittain kohtuullisella tasolla: keskimäärin asioiden ratkaiseminen vie kuukausia, ei vuosia.

Käsittelyajat ovat kuitenkin pidentymässä ja odotettavissa on pahenevia jutturuuhkia – Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula maalailee niiden äityvän jopa ”kestämättömiksi” (MT 1.6.). Syynä ruuhkien pahenemiseen ovat hallituksen kevään kehysriihessä tekemät rahoitusleikkauspäätökset. Tuomioistuinlaitoksella ei ole säästöjen toteuttamiseen juuri muuta kohdetta kuin henkilöstö.

Hallitus on nopeuttamassa tuomioistuinten toimintaa lakimuutoksilla, mutta niiden vaikutusten odotetaan näkyvän käytännössä aikaisintaan 3–4 vuoden päästä. Kumpula toteaa säästöjen kuitenkin vaarantavan myös käsittelyaikoja lyhentävät investoinnit toiminnan kehittämiseen.

Tuomioistuimet nähdään usein vain rikosasioiden näyttämönä, mutta se on vain yksi osa tuomioistuinten työtä. Moni käsittelyyn tuleva tapaus liittyy esimerkiksi viranomaisten lupapäätöksistä tehtyihin valituksiin.

Kun investointihankkeesta tehty valitus jumittuu oikeusistuimeen, investointia päästään toteuttamaan vasta lupa- tai kaavapäätöksen saatua lainvoiman. Jos tämä kestää kuukausien sijasta vuosia, hanke lykkääntyy tai pahimmillaan jää toteutumatta kokonaan. Oikeusprosessien hitaudesta on vaarassa tällöin tulla Suomelle myös kasvun jarru ja jopa este.

Lisäksi yhä suuremmassa vaarassa on oikeuslaitoksen kyky tehdä kansalaisen tai yrityksen näkökulmasta laadukkaita päätöksiä oikeaan aikaan. Kun vihreän siirtymän investointeihin liittyviä lupia halutaan nopeammin, virheiden riski niistä tehtyjen valitusten käsittelyssä kasvaa ilman henkilöstövähennyksiäkin, puhumattakaan jos käsittelijöiden rivit nykyisestä harvenevat.

Oikeuslaitoksen leikkauksilla on myös vahva alueellinen ulottuvuus: väheneviä resursseja siirretään maakunnista suuriin kaupunkeihin. Vaikka nykyisellään jonot maakuntien oikeusistuimiin ovat lyhyempiä kuin isoissa kaupungeissa, resurssien vähetessä ne tulevat vääjäämättä kasvamaan.

Samalla tuomioistuinverkkoa joudutaan karsimaan. Se kasvattaa välimatkoja ja heikentää oikeuden saavutettavuutta erityisesti harvaan asutuilla alueilla.

Tämä kehitys on tuttu muistakin julkisen talouden ratkaisuista: sopeutustoimet kasaantuvat alueille, joissa liikkumavaraa on vähiten. Oikeudenhoidossa seuraukset näkyvät kuitenkin erityisen herkästi. Kyse ei ole vain palvelun saatavuudesta, vaan oikeusturvan toteutumisesta käytännössä.