Myönteistä viestiä viljamarkkinoilta – viljelyala toivottavasti pienenee ennakoidusti

Keskustelua viljanviljelyn heikosta kannattavuudesta on käyty jo pitkään, eikä sille ole näköpiirissä loppua. Surkeaan tilanteeseen tuskastuneet viljanviljelijät ovat järjestämässä jo toista kokoontumista Someron Teeriharjulla syksyllä järjestetyn kriisikokouksen jatkoksi, ja viljatilojen asemaa ajamaan perustettiin runsas viikko sitten uusi yhdistys.

Syksyisessä kriisikokouksessa laaditussa korjaavien toimenpiteiden listassa esitetyistä yhdeksästä vaatimuksesta viisi kohdistui viljelijätukiin. Listassa vaadittiin muun muassa tukimaksatusten aikaistamista, erikoiskasvipalkkioiden kaksinkertaistamista ja perustulotuen korottamista ”vaikka toimenpidetukien kustannuksella”.

Vaikka tuilla onkin eurooppalaisessa maataloudessa valitettavan suuri rooli, tärkein ja viljelijöiden omissa käsissä oleva työkalu talouden tasapainottamiseen ovat omat viljelypäätökset. Viime viikolla tältä rintamalta saatiin myönteistä viestiä: viljanviljelyala saattaa tänä vuonna pienentyä edellisvuosista. Tästä antaa viitteitä Vilja-alan yhteistyöryhmän tammi-helmikuussa tekemä viljelijäkysely kevään kylvöaikeista. (mt.fi 5.3.)

Kyselyn tulosten perusteella vilja-ala on vähenemässä samalla kun erilaisten ympäristönurmien sekä erikoiskasvien kuten herneen, härkäpavun ja öljykasvien alat ovat kasvamassa. Esimerkiksi kauraa tulisi tänä keväänä kylvöön ensi kerran alle 300 000 hehtaaria sitten vuoden 2010, jos kyselyssä ilmaistut aikeet toteutuvat. Myös ohran ja vehnän alat olisivat edellisvuosia pienemmät. Vain rukiin ala on kasvamassa jonkin verran, mikäli kasvustojen talvehtiminen onnistuu.

Hyvä uutinen viljan pienenevä viljelyala on ennen muuta siksi, että Suomessa varastot pullistelevat viljaa jo edellisten kasvukausien jäljiltä. Kun puinnit loppukesällä käynnistyvät, viljaa arvioidaan olevan varastoissa yhä 1,3 miljardia kiloa, mikä on puolet vuoden kotimaisesta kulutusmäärästä ja lähes puolet Suomen viime vuosien keskimääräisestä noin 3,2 miljardin kilon sadosta. Jos tulevana syksynä korjattaisiin edes keskimääräinen sato – puhumattakaan viime vuoden 3,5 miljardista kilosta – myytävälle sadolle olisi turha odottaa kummoistakaan hintaa.

Kyselyn välittämästä viestistä huolimatta menon jatkuminen entisellään on yhä mahdollista. Tieto ehkä vähenevistä viljahehtaareista voi saada monet vielä pohtimaan ratkaisujaan uudelleen. Kun siemenet ovat maassa, yllättäen voidaankin olla taas tutussa tilanteessa: markkinoille on tulossa satoa samaan malliin kuin aina ennenkin. Siitä kiittävät halvan viljan ostajat, ja syksyllä saadaan taas järjestää uusia kriisikokouksia.