Tänäkin jouluna moni syö jouluruokia, joissa pilkkomisen, soseutuksen, hauduttelun ja paistamisen on hoidellut joku muu. Joulupöydässä ei ole enää mikään häpeä tarjota eineksiä eli valmisruokia.
”Eines on sellainen vekkuli sana, että se ei ole kovin positiivinen. Minä kutsunkin sitä ruoaksi”, sanoo monen einesruoan kehittäjä Matti Tyrvänen.
Tyrvänen tietää, mistä puhuu, sillä hän on Snellmanin Kokkikartanon päätuotekehittäjä.
Yritys on ollut mukana mullistamassa asenteita: valmisruoan ostaminen on nyt hyväksyttyä ja kaupan yhä hinnakkaampia ja ravintolamaisempia annoksia.
Kotikutoinen mainonta on purrut: Kokkikartano puhuu itsestään pienenä keravalaisena ruokatehtaana ja korostaa aidon voin ja kerman käyttöä ja pitkää hauduttelua kotikeittiöiden puolesta.
Tyrvänen ei tiedä, kuka tämän linjan valitsi, sillä hän tuli taloon 12 vuotta sitten. Sitä ennen hän työskenteli hienoissa ravintoloissa Nevskissä ja Savoyssa ja Kansallisoopperassa. Fazerilla hän selvitti, kuinka teollisuus voisi valmistaa ravintoloille valmiita tai puolivalmiita komponentteja.
”Kävin paljon tehtaissa ja huomasin, että minussa asuu luultavasti pieni insinööri, koska viehätyin logistiikkaan liittyvistä asioista. Hoksasin, että tehtaassahan voi tehdä ruokaa ihan kunnolla! Nuorena ravintolakokkina en olisi sellaisesta perustanut, mutta iän mukana käsitykset muuttuvat.”
”Vaihdoin puolalaisen pakastesipulin tuoreeksi ja norjalaisen pakastelohen tuoreeksi kotimaiseksi kirjoloheksi.” Matti Tyrvänen
Hän kehitti oitis Fazerilla suurkeittiöille lasagnesta nopean ja paistamista valmiin version. Siirryttyään Kokkikartanolle Tyrvänen loi lihapyörykät, pekonipastan ja isot keitot, kuten lohikeiton, samoin salaatteja ja uusia puuro-, pasta- ja kiusausversioita.
Yhtiön myydyin tuote on lohikiusaus, joka keikkuu myös kauppaketjujen valmisruokien kärkikymmenikössä. Tyrväsellä on näppinsä pelissä siinäkin.
”Siinä käytettiin aluksi puolalaista pakastesipulia ja norjalaisia pakastelohikuutioita. Vaihdoin pakastesipulin tuoreeksi sipuliksi ja lohen tuoreeksi kotimaiseksi kirjoloheksi. Turha Norjaan on rahaa lähettää, niillä on sitä muutenkin.”
Jouluruoissa hän on tehnyt ”tuotehuoltoa” eli vaihtanut vaikkapa maksalaatikon margariinin voiksi.
”Suomalainen talonpoika on rehellinen, ja arvostan heidän työtään ja tuotantoaan.”
Vaikka Tyrvänen asuu Töölössä ja on kotoisin Sastamalan Vammalasta perustyöläisperheestä, ”enkä ole käynyt navetassa enkä tehnyt heinätöitä”, hän suhtautuu ruoan kotimaisuuteen arvostaen.
”Minusta on hyvä, että meillä on kotimaista ruoantuotantoa niin omavaraisuuden, työllisyyden kuin huoltovarmuudenkin vuoksi. Se on tärkeää meille yrityksenä, mutta minulle myös henkilökohtaisesti. Ja vaikka sanonnan mukaan kepu pettää aina, suomalainen talonpoika on rehellinen ja arvostan heidän työtään ja tuotantoaan.”
Huoltovarmuuteen kuuluvat hänestä myös maaseudun ihmisten monitaitoisuus ja arkijärki.
”Joulusesongin uuden riisipuuron kehitys meni niksnaks, kun ajatuksen sai kokoon.”
Uusia tuotteita syntyy vuoden mittaan ehkä 15, usein myynnin toiveesta.
”Tarvitaan täydennystä, uutuuksia ja lisää bisnestä. Asennoidun työhöni intuitiivisesti ja hahmotan maailmaa valmiin tuotteen kautta: miltä se näyttää ja millä välivaiheilla siihen päästäisiin”, Tyrvänen kertoo.
”Joskus tie on pitkä ja teknisesti vaikea, ja pitää sietää epäonnistumisia. Joskus sitten lähtee melkein kerralla. Esimerkiksi joulusesongin uuden riisipuuron kehitys meni niksnaks, kun ajatuksen sai kokoon.”
Puuro on maustettu valkosuklaalla ja appelsiinikuorella ja resepti piti miettiä niin, ettei yli jää vajaata riisisäkkiä, Tyrvänen kertoo. Joka joulu ei tule uutuuksia eikä jouluruokia pakasteta eli uunit käyvät kuumimpina viikolla 50.
”Mutta ei tämä ole yhden miehen show: meitä kehittäjiä on useita ja kuuntelen mielelläni ihmisiä ympärilläni.”
Kokkikartano tekee pieniä määriä kaupan tuotemerkkejä, mutta tuotekehittäjä Tyrvästä ilmiön laajuus harmittaa.
”Minusta elintarvikeyritysten pitäisi kilpailla keskenään laadulla eikä kauppojen halvoilla hinnalla.”
