Jere Kyyrö piipahti mehustamassa kotipihansa omenoita Jari Junnilan mehuasemalla tiistaina Turussa. Kyyröä ei miellytä ajatus omenien kuskaamisesta jäteasemalle. Kuva: Sanne KatainenTurkuTämän verran kotipihan omenasadon mehustus maksaa – ”Sataprosenttisesti parempaa kuin kaupan mehu”, asiakas hehkuttaa
Omenien kypsyessä mehuasemien varauskalenterit alkavat täyttyä. Yrittäjät kertovat, millaisia omenia kannattaa mehustaa ja miten mehun makuun voi vaikuttaa.Tilaajalle”Nyt on rupista omenaa”, Jere Kyyrö huikkaa kipatessaan satoa pahvilaatikoista isoon muovikaukaloon.
”Se ei tässä hommassa haittaa”, vastaa Junnilan Mehuaseman yrittäjä Jari Junnila ja työntää kaukalon punnittavaksi.
”60 kiloa. Siitä tulee mehua noin 35–40 litraa.”
Kyyrö ja hänen kumppaninsa Sanna Kari vaikuttavat tyytyväisiltä.
”Tässä oli vasta ensimmäisen omenapuun sato. Kahdessa puussa omenat kypsyvät vielä, joten tulemme uudestaan”, Kari kertoo.
Pienestä osasta omenia perhe tekee omenapaistosta, sosetta sekä kuivattuja renkaita.
”Mehustus on helppo tapa hyödyntää isot omenamäärät. Lisäksi mehu on sataprosenttisesti parempaa kuin kaupan mehu”, Kari tuumaa ja kuvailee makua sopivan happamaksi.
Kymmenessä minuutissa satsi on puristettu, pastöroitu ja pakattu hanapusseihin. Seuraava auto kaartaa pihaan.
Junnilan mukaan Turussa sijaitsevan mehustamon varauskalenteri on täyttynyt jo ainakin kahdeksi viikoksi ja työpäivät venyvät kymmentuntisiksi.
Jari Junnilan mehustamon linjasto nielee omenia sukkelaan tahtiin. Kuva: Sanne KatainenOmenien mehustus maksaa mehuasemilla keskimäärin alle euron per puristettava kilo. Osa mehustamoista antaa paljousalennusta.
Pastöroidun eli kuumakäsitellyn mehun litrahinta vaihtelee noin 2–3 euron kieppeillä. Se säilyy hanapakkauksessa vuoden, kun taas käsittelemätön tuoremehu säilyy sellaisenaan vain muutaman päivän, ellei sitä pakasta.
Moni mehustamo veloittaa hanapakkauksista erillisen hinnan, ellei kuluttaja tuo omia säilytysastioitaan.
Mehustettavat omenaerät painavat tyypillisesti 50–100 kiloa.
Mattilan Marjatilan yrittäjä Tarja Matomäki kertoo, että kuumin sesonki koittaa syyskuussa, jolloin mehuasemille voi muodostua jonoja. Lokakuussa tahti alkaa hiipua.
”Mehustukseen tulevia omenia voi säilöä viileässä muutamia päiviä, varsinkin jos on kerännyt ne suoraan puusta”, Matomäki vinkkaa.
Matomäen havaintojen mukaan kotipuutarhojen omenasato näyttää tänä vuonna runsaalta, mutta omenien koko jää melko pieneksi.
”Eli juuri sopivaa omenaa mehustukseen.”
Jere Kyyrö halusi mehun pakattuna käteviin hanapussukoihin. Jokainen mehutilkka tulee juoduksi kotona ja joskus mehua saavat lahjaksi tuttavatkin. Kuva: Sanne KatainenParas mehuomena on aavistuksen raaka tai juuri kypsä. Elokuussa puristetaan kesäomenalajikkeita, kuten huvitusta ja kaneliomenoita. Talviomenoiden vuoro koittaa lokakuun puolella.
Ylikypsistä omenista mehusaanto jää vähäiseksi. Erityisen hankala lajike on valkea kuulas, koska se soseutuu helposti.
”Epäkurantit, pikkuvikaiset ja hieman madonsyömät omenat voi hyvin puristaa mehuksi. Pienet mustelmat eivät haittaa muuten kuin että mehusta tulee aavistuksen tummempaa.”
Pilaantuneet eli selkeästi mustuneet ja pehmeät omenat tai niiden osat pitäisi poistaa mehustettavasta erästä. Ne pilaavat mehun maun ja sisältävät bakteereja.
Matomäen mukaan maukkainta mehua saa yhdistelemällä makeita ja hapokkaita lajikkeita keskenään.
Viinin tai siiderin valmistukseen kannattaa valita happamia omenoita.
”Kaupasta saa tiivisteestä valmistettua omenamehua edullisesti, mutta mehuasemalla tehty on aivan eri makuista. Monet arvostavat sitä, että raaka-aineen alkuperä on tarkasti tiedossa ja tuote on säilöntäaineetonta. Lähiruokaa parhaimmillaan omasta puutarhasta”, Matomäki sanoo.
Junnilan Mehuaseman linjasto uusittiin seitsemän vuotta sitten. Jari Junnila on pyörittänyt kausiluontoista bisnestä 50 vuotta. Hän toivoisi, ettei mehustamoja verotettaisi niin raskaasti. Kuva: Sanne KatainenVantaalla mehustus on ollut täydessä vauhdissa jo elokuun alusta. Metsolan Mehun yrittäjä Nina Hagerlund kertoo, että omenasato on pääkaupunkiseudulla runsas, joten varauskalenteri täyttyi heti.
Hagerlundin mukaan mehun saanto vaihtelee lajikkeittain 50–70 prosentin välillä.
”Monilla ihmisillä on pihoissaan todella vanhoja omenapuita, joiden lajikkeet eivät ole edes tiedossa. Suosittelen maistamaan omenaa ja päättelemään siitä, miltä mehu tulee maistumaan”, Hagerlund vinkkaa.
Junnila kehottaa nakkaamaan omenien sekaan päärynöitä, jos sellaisia on saatavilla.
”Jos teetetyn omenamehun maku ei miellytä, siihen voi käyttövaiheessa lisätä vaikka appelsiinimehua.”
Junnilan Mehuasemalla mehuun saa lisättyä C-vitamiinia pienestä lisämaksusta. Antioksidanttina se parantaa mehun säilyvyyttä ja kirkastaa väriä.
Junnilan mukaan valtaosa asiakkaista haluaa raikasta omenamehua aamiaispöytään ja ylipäätään juotavaksi sellaisenaan.
”Entisaikoina joka toinen asiakas kertoi tekevänsä viiniä”, yrittäjä muistelee.
Litraan mehua tarvitaan noin 1,5 kiloa omenoita. Puristuksesta syntyvä mäski menee biokaasulaitokselle. Aikoinaan sitä syötettiin myös lampaille. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
