EU:ssa muhii lihava riita puolustusrahoista − sysätäänkö Suomi taas häviäjien leiriin?

Toiveet siitä, että EU:ssa oltaisiin päästy jo pitkälle yhteisten puolustushankintojen koordinoinnissa, kannattaa unohtaa.

Tämä karu tosiasia vahvistuu EU-johtajien epävirallisessa kokouksessa maanantaina. Sen pääaiheena on puolustus ja nimenomaan puolustushankinnat. Niihin pitäisi asiantuntijoiden mukaan lähivuosina ohjata useita satoja miljardeja.

MT:n Brysselin diplomaatti- ja komissiolähteet myöntävät, että paljon alkua pidemmälle ei ole päästy, vaikka Euroopan geopoliittista tasapainoa vääjäämättä ravisteleva Venäjän hyökkäys Ukrainaan on jatkunut jo lähes kolme vuotta.

Eli edelleenkään ei ole muodostettu kokonaiskuvaa tarpeista, vakka kaikki ovat jo pitkään tienneet, että Euroopan on jatkossa huolehdittava omasta turvallisuudestaan entistä enemmän ilman Yhdysvaltoja.

Se kuitenkin tiedetään ja tunnustetaan jo nyt, että hankintojen rahoittamisesta riidellään vielä pitkään ja ankarasti. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että samaan aikaan, kun EU-maat ovat vasta aloittaneet taistelun aseostojen yhteisestä rahoittamisesta, Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Ukraina hierovat jo rauhaa, joka muuttaa Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria ratkaisevasti.

Ensi viikon huipputapaamiselta ei odoteta paljon. Todennäköisesti jäsenmaiden konkreettinen esitys puolustushankinnoista sinetöidään vasta myöhemmin keväällä.

Saksassa järjestetään ennenaikaiset vaalit 23. helmikuuta. Jos suurimmalla maksajalla ei ole toimintakykyistä hallitusta, suurista uusista investoinneista ja niiden rahoittamisesta ei voida sopia mitään.

MT lähteet eri jäsenmaista korostavat, että ”hankintojen painopiste ei luonnollisesti voi olla muualla” kuin Venäjän rajamaissa, joihin myös Suomi kuuluu. Samaan hengenvetoon muistutetaan, että nimenomaan rajamaissa on jo pitkään panostettu ansiokkaasti puolustukseen. Siksi suurempi paine aseostoihin on läntisessä Etelä-Euroopassa.

EU:n pitää rakentaa puolustushankintoja varten jonkinlainen yhteinen rahoitusväline, joilla tuetaan kansallisia hankintoja. Unionin nykyisestä budjetista tuskin irtoaa paljon, vaikka esimerkiksi nykyisiä koheesiotukia suunnattaisiin uudelleen. Käytännössä EU-komission pitää ottaa jäsenmaiden siunauksella velkaa, jonka pohjalle puolustusrahoitusväline synnytetään.

Lähteet painottavat, että tästä välineestä ei voida vain kaataa rahaa jäsenmaiden puolustusbudjetteihin. Siitä, minkälaisia asejärjestelmiä hankitaan ja mihin ne sijoitetaan, pitää olla yhteisesti hyväksytty poliittinen ja sotilaallinen kokonaisnäkemys.

Kokemukset aikaisemmista vastaavista välineistä eivät tässä suhteessa ole rohkaisevia − eivät varsinkaan Suomen kannalta.

Koronaelpymisvälineen suurin saaja oli Italia ja mitä ilmeisimmin Italia myös käytti saamiaan suoria miljardeja osin suorastaan väärin. Suomi oli ennen muuta kuuliainen maksaja eikä missään tapauksessa suurin hyötyjä.

Kun taistelu mahdollisesta puolustusrahastosta alkaa, lähtöasetelma on helposti samankaltainen. Venäjän rajamaat ovat pitkäjänteisesti investoineet puolustukseen. Suurimmat tarpeet ovat läntisessä Etelä-Euroopassa.

Tiettävästi Suomessa haaveillaan erityisesti esimerkiksi maavoimien ja ilmapuolustuksen vahvistamisesta EU-rahoilla. Kokemus kuitenkin kertoo, että erityisesti Italia, Espanja ja Portugali pärjäävät rahoitusväännöissä parhaiten ja juuri nämä maat ovat Natossa olleet puolustusmenojen laiminlyöjiä.

Siksi on syytä pelätä, että puolustusrahoitusvälineen saajat löytyvät etelästä ja hyvin leiviskänsä hoitaneet itäisen Pohjois-Euroopan maat sysätään häviäjiksi.

Artikkelia on muutettu 31.1. klo 10.30. Kyseessä on analyysi, ei normaali uutisartikkeli.