Eaton rakentaa Vantaalla laitteita, joita käytetään datakeskuksissa. Kuvituskuva. Kuva: Lari Lievonen
Näin paljon datakeskukset työllistävät – Professorin karkeat laskelmat paljastavat työllisyysvaikutukset verrattuna muihin investointeihin
Datakeskustoimijoiden alv-palautusmääristä voidaan professorin mukaan päätellä, että suuri osa palveluista suuntautuu Suomesta ulkomaille, jolloin mahdollinen lisäarvo menee myös sinne.Tilaajalle
Winthrop rakentaa Microsoftille Espooseen datakeskusta, jonka rakennustyöt ovat jo pitkällä. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko SirkiäLue artikkelin tiivistelmä- Jussi Kangasharjun mukaan datakeskusten lisäarvo ei yleensä näy Suomelle, etenkin jos palvelut tuotetaan ulkomaisille asiakkaille. Vili Lehdonvirta arvioi, että tekoälylaskennan pääomakustannus on noin 40–60-kertainen sähkön hintaan nähden. Hänen laskelmissaan datakeskus työllistäisi 0,5–1,5 työpaikkaa/MW.
Suomeen rakennettuja ja rakennettavia datakeskuksia on kuvailtu mahdollistavan niiden ympärille korkean lisäarvon digitaalisten palveluiden tuotantoa.
MT:n haastattelemat tutkijat suhtautuvat ajatukseen kuitenkin maltillisesti.
”Mitään erityisiä ”korkean lisäarvon datakeskuksia” ei oikeastaan ole. Kaikki riippuu niissä ajettavista palveluista, joista osa saattaa tuottaa palvelun tarjoajalle paljon lisäarvoa”, Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Jussi Kangasharju sanoo.
Kangasharjun mukaan datakeskuksen operaattorille tai Suomelle lisäarvo ei yleensä näy millään tavalla, etenkin jos palvelun tuottaa ulkomaalainen yritys ulkomaalaisille asiakkaille.
”En pidä uskottavana, että datakeskuksista tulisi merkittävää lisäarvoa suoraan Suomeen.”
Datakeskukset voivatkin tuottaa palvelua kenelle tahansa sijainnista riippumatta. Vain joissain tapauksissa sijainti on Kangasharjun mukaan merkittävä.
Datakeskustoimijoiden alv-palautusmääristä voidaan Kangasharjun mukaan päätellä, että suuri osa palveluista suuntautuu Suomesta ulkomaille, jolloin mahdollinen lisäarvo menee myös sinne.
”Aiemmin esillä ollut 240 miljoonan euron alv-palautus edellyttää noin miljardin verran toimintaa. Ei ole realistista, että se kaikki olisi suuntautunut Suomeen. En pidä uskottavana, että datakeskuksista tulisi merkittävää lisäarvoa suoraan Suomeen.”
Myös Aalto yliopiston teknologiapolitiikan professori Vili Lehdonvirta on perehtynyt datakeskusten Suomeen jäävään lisäarvoon.
”Jotkut datakeskukset ovat korkean lisäarvon toimintaa itsessään. Eri asia, kuinka paljon tästä lisäarvosta jää Suomeen, kuten missä tahansa muussa ulkomaisessa investoinnissa.”
Hänen karkea esimerkkilaskelmansa antaa mittakaavaa. Yksi megawatti (MW) pyörittää noin 1 430 kappaletta tietynmallista tekoälylaitetta. Laitteiston hankinta oheishärpäkkeineen on noin 55‒75 miljoonaa euroa per MW. Tekoälylaskennan pääoman vuosikustannus olisi siis noin 2 150–2 600 euroa/MWh, jos käyttöaste on 75 prosenttia, tuottovaatimus 8–15 prosenttia ja poistoaika viisi vuotta.
”Joko tekoälylaskenta tuottaa monikymmenkertaisesti sen kuluttaman sähkön arvoon nähden, tai sitten Googlet ja muut ottavat laskennassa todella paljon takkiin. Se voi hyvinkin olla totta.”
Toisin sanoen mainitun 1 430 tekoälylaitteen pääomakustannus olisi noin 40–60-kertainen niiden kuluttamaan sähkön hintaan nähden. Lisäksi tulevat vielä datakeskuksen rakentamis- ja operointikustannukset.
”Joko tekoälylaskenta tuottaa monikymmenkertaisesti sen kuluttaman sähkön arvoon nähden, tai sitten Googlet ja muut ottavat laskennassa todella paljon takkiin. Se voi hyvinkin olla totta”, Lehdonvirta sanoo.
Lehdonvirta myös sanoo, että datakeskusyritysten verotus vastaa muiden vientiyritysten kohtelua, paitsi että datakeskukset maksavat viime heinäkuusta alkaen 44 kertaa enemmän sähköveroa, eivätkä saa valtiolta mitään tukia.
”Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että monikansallisen liiketoiminnan verotus on globaalisti heikosti järjestetty, mutta tämä ei ole erityisesti datakeskuksiin tai osin edes Suomen verottajaan yksilöityvä ongelma.”
Serverit ovat turvassa teräsverkkojen ja järeiden ovien takana Vernen datakeskuksessa. Kuvituskuva. Kuva: Lari LievonenLisäksi Lehdonvirta on karkeasti laskenut erilaisten, paljon sähköä kuluttavien investointien luvattujen työpaikkojen määrän per MW. Laskelmien mukaan datakeskus työllistäisi 0,5–1,5 työpaikkaa/MW, Inkooseen suunniteltu terästehdas 0,63–0,67 ja vihreän vedyn valmistaminen Harjavallassa 0,25. Puolestaan Finnsementin sementin valmistus työllistää 12,6 työntekijää/MW.
Datakeskusten ja teräksen työpaikkaluvut perustuvat toimialojen omiin lupauksiin, kun taas vedyn ja sementin osalta kyse on toteutuneista työpaikoista.
Laskelmista voikin päätellä, että moniin muihinkin paljon sähköä kuluttaviin teollisiin investointeihin olisi perusteltua suhtautua sähkön kulutuksen näkökulmasta kriittisesti. Tosin investointien välillä on eroa siinä, kuinka paljon ne voivat joustaa sähkön kulutustaan silloin, kun sähköstä on esimerkiksi pulaa.
Myöskään Jussi Kangasharjun mukaan datakeskusinvestoinnit eivät eroa suurelta osin muista teollisuusinvestoinneista.
”Eri tapauksissa työllistämisvaikutukset ja Suomeen maksetut verot ovat erilaisia, mutta muuten en näe niissä eroa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
