
Suomessa myydään siemenseoksia, joissa ei kerrota, mitä kasveja on mukana. Osassa seoksista mainitaan vain muutamia esimerkkilajeja, osassa ei välttämättä niitäkään.
Puutarhuri Emilia Schulman Millefolia-yrityksestä Tampereelta kehottaa tarkistamaan siemenseoksen lajit ennen ostamista.
”Jos seoksessa ei mainita, mitä se sisältää, ei sisältöä voi oikein tarkistaakaan mistään. Kehottaisin melkeinpä jättämään kauppaan sellaiset seokset, joissa ei kerrota jokaista lajia, mitä siinä on, sillä niitäkin löytyy, missä kaikki lajit on listattuna, jolloin on helpompaa varmistaa, että seos on sellainen, joka ei aiheuta ongelmia täällä.”
Schulmanin mukaan on periaatteessa mahdollista, että ulkomailta tuoduissa seoksissa olisi mukana lajeja, jotka on Suomessa listattu vieraslajeiksi, tai lajeja, jotka eivät vielä ole missään listoilla, mutta aiheuttavat ongelmia. Tällainen on esimerkiksi kanadankoiransilmä.
”Vieraslajiluettelot päivittyvät sen verran hitaasti, että monesti kasvi aiheuttaa jo isoja ongelmia, kun se lisätään luetteloon.”
Luonnonkasveille ei jostain syystä anneta samanlaista arvoa kuin tuontikasveille.
Helpoin keino ehkäistä ongelmia on Schulmanin mukaan käyttää Suomen luonnonvaraisia lajeja ja kasvattaa ne siemenistä, jotka ovat kotimaista kantaa.
Suomen luonnonvaraiset kasvit ansaitsevat hänestä arvonpalautuksen.
Luonnonkasveille ei jostain syystä anneta samanlaista arvoa kuin tuontikasveille. Moni pitää esimerkiksi voikukkaa tai maahumalaa rikkaruohona. Ne ovat kuitenkin turvallisia ja kestäviä kasveja.
Muita ihania luonnonkasveja ovat esimerkiksi kaunokainen, ketohanhikki, apilat, kiurunkannus ja tädykkeet, kuten nurmitädyke, orvontädyke ja ketotädyke.
”Meiltä löytyy tosi paljon kivoja kasveja, kun vaan opimme arvostamaan niitä ja näkemään niiden kauneuden.”
Osa luonnonkasveista on harvinaistunut, kun niiden elinympäristöt ovat muuttuneet.
”On hieno ympäristöteko antaa sellaisille lajeille tilaa pihoissa ja puutarhoissa.”
”Meiltä löytyy tosi paljon kivoja kasveja, kun vaan opimme arvostamaan niitä ja näkemään niiden kauneuden.”
Hyönteiset suosivat Schulmanin mukaan kotimaista kantaa olevia kasveja, sillä ne ovat kehittyneet yhdessä kasvien kanssa.
”Hyönteiset syövät kasveja, jolloin kasvien täytyy kehittää puolustusmekanismeja. Sitten hyönteinen vuorostaan kehittää vastustuskyvyn. Tätä ketjua jatketaan satojatuhansia vuosia eteenpäin, jolloin muodostuu kasvi- ja hyönteispareja, jotka ovat kehittyneet yhdessä.”
Ihmisen silmään vaikkapa kotimainen mäkitervakko voi näyttää samalta kuin saksalaisesta siemenestä kasvatettu mäkitervakko.
”Esimerkiksi kukassa voi olla eroja, joita ihmissilmällä ei havaitse, mutta hyönteinen havaitsee. Hyönteisen näkökulmasta erot voivat olla valtavia.”
”Meillä on hirveästi puutarhakasveja, joita pölyttäjämme eivät pysty käyttämään.”
Ulkomaiset kasvit voivat olla kauniita, mutta hyönteiset eivät saa niistä mitään irti.
”Meillä on hirveästi puutarhakasveja, joita pölyttäjämme eivät pysty käyttämään.”
Suurimpia ongelmia on Suomessa tienvarsia vauhdilla valtaava lupiini, joka muuttaa kasvualustansa maaperää. Kasvin erittämät yhdisteet heikentävät muiden kasvien siementen itämistä ja verson kasvua.
Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisella komealupiinilla on siellä seuralaislajeina perhosia, jotka pystyvät hyödyntämään sitä.
”Meillä perhoset eivät ole sopeutuneet siihen. Täkäläiset hyönteiset eivät pysty hyödyntämään lupiinia yhtään mihinkään, koska se on niille myrkyllinen. Siitä ei ole kellekään mitään hyötyä.”
Kasvava ongelma Suomen luonnossa ovat myös pohjoisamerikkalaiset piiskut. Pölyttäjät rakastavat piiskojen kukintoja niin paljon, että jättävät luonnonkasvit pölyttämättä, kun upeasta tulokkaasta saa niin paljon enemmän mettä, Schulman kirjoittaa blogissaan.