

Etelä-Korea ja Uusi-Seelanti ovat kuitanneet Suomen sianlihaviennin jatkumisen alueellistettujen sopimusten perusteella, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) kertoo MT:lle.
Heti torstaina Virolahdella kuolleena löydetyistä villisioista havaitun ASF-tartunnan jälkeen Ruokavirasto suositteli sianlihan ja siitä saatavien tuotteiden viennin keskeyttämistä EU:n ulkopuolisiin maihin, kunnes vientiehdoista on varmistuttu.
Essayahin mukaan Uudesta-Seelannista ja Etelä-Koreasta on nyt kuitenkin saatu kuittaus siitä, että vienti voi alueellistamissopimuksen mukaan jatkua.
Ruokaviraston vientijaoston erityisasiantuntija Joni Haapanen vahvistaa, että vienti näihin maihin voi tartuntavyöhykkeen ulkopuoliselta alueelta jatkua.
Uutinen on merkittävä, sillä Suomen vajaan 57 miljoonan kilon sianlihaviennistä EU:n ulkopuolelle yli puolet suuntautuu näihin maihin.

Sianlihan lisäksi Suomesta viedään myös sorkkia, korvia ja muita vähempiarvoisia ruhonosia yhteensä 19,7 miljoonan euron edestä. Niitä viedään etenkin Kiinaan, jonne vienti on yhä pysäytetty.
Kiinan kanssa alueellistamissopimuksesta on neuvoteltu jo vuosia. Tammikuussa sen tekemisestä allekirjoitettiin tahdonilmaus, mutta voimassaolevaa sopimusta siitä ei ole.
Se, ehdittäisiinkö tällainen sopimus saada voimaan nyt tilanteen ollessa päällä riippuu enemmän siitä, kauanko tilanteen hoidossa kestää, kuin itse sopimusneuvottelusta.
”Kun maassa tulee tämmöinen tapaus, niin totta kai se hidastaa tämmöistä prosessia.”, Essayah sanoo.
”Se että se ehtisi sitten ikään kuin tähän tilanteeseen tietenkin riippuen sitten siitä, että miten nopeasti me täällä päässä sitten saadaan asia haltuun. Aikataulut menee nyt sen mukaisesti.”
Tällä hetkellä esimerkiksi Ruokavirastossa työtä tehdään ennen kaikkea taudin torjunnan eteen.
”Priorisointi lähtee siitä, että tauti pitää saada lopetettua”, Essayah sanoo.
”Tietenkin asioita viedään eteenpäin, mutta meidän pitää pystyä tällä hetkellä tekemään selväksi se, että me saadaan täällä Suomessa tämä tauti haltuun. Sillä on merkitystä sitten näissä jatkoaskelissa.”
Ruokavirasto on ministerin mukaan toiminut tilanteessa erinomaisesti.
”Ja täytyy kyllä myöskin sitä kiitellä, että silloin vuosi sitten oli tämä harjoitus, jossa tilanne oli oikeastaan ihan samanlainen, kuin se nyt tällä hetkellä on”, Essayah sanoo.
”Nyt kaikkein tärkeimpiä ovat torjuntatoimenpiteet ja se, että maastoharavointi on aloitettu. On tosi tärkeää, että nämä vahingot pystytään rajaamaan mahdollisimman vähäisiksi.”
Ministeri korostaa sitä, että kaikkien suomalaisten tulee nyt seurata Ruokaviraston ohjeistuksia ja rajoituksia tarkkaan.
”Se on ehdottoman tärkeää ja vaatii meidän kaikkien sitoutumista”, hän sanoo.

Tartuntavyöhykkeelle asetettuihin rajoituksiin on liittynyt alueella kysymyksiä ja epäselvyyksiä, joihin vastaamisen hitaus on myös turhauttanut alueen viljelijöitä ja ja metsänomistajia.
Esimerkiksi tartuntavyöhykkeen satojen kohtalo oli vielä torstaina epäselvä, kun viljanostajat kertoivat, että ostot alueelta on pysäytetty.
Myös kaikki metsätyöt on alueella kielletty lukuun ottamatta kaadettujen puiden noutamista teiden varsilta.
Näiden rajoitusten kestosta ei ole vielä mitään tietoa, kuten ei siitäkään, kenen kontolle tilanteesta koituvat taloudelliset vahingot jäävät.
Essayah peräänkuuluttaa kaikilta tilanteeseen malttia ja kärsivällisyyttä.
”Sitä mukaa kun asiat saadaan vietyä eteenpäin, niistä myös pyritään mahdollisimman nopeasti informoimaan”, ministeri sanoo.
Torstaina oli pidettiin Ruokaviraston ja vilja-alan yhteistyöryhmän kokous, jossa etsittiin ratkaisua alueen viljasatojen kohtalolle.
”Nyt edetään tiukasti viranomaisohjauksessa. Ja tällä hetkellä meillä on kaikki paukut tämän taudin torjunnassa, jotta vahingot saadaan mahdollisimman vähäiseksi, niin tässä mennään viranomaisohjeistuksen mukaisesti.”
Selkeän marssijärjestyksen vuoksi kaikki viestintä aiheesta on keskitetty Ruokavirastoon, ministeri sanoo.
”Mitä vähemmän erilaisia viestejä ja arvailuja lähtee, niin sen parempi.”
Esimerkiksi mahdollisia korvauksia tulonmenetyksestä katsotaan ministerin mukaan myöhemmin, kun tilanteeseen on saatu selkoa.
”Kaikki voimavarat kohdistetaan nyt siihen, että nämä kaikki mahdolliset vahingot olisivat mahdollisimman vähäisiä, ja ennen kaikkea pystytään estämään taudin leviäminen. Siinä meillä kaikilla on oma vastuumme.”
Poikkeus on tilanne, jossa eläimiä jouduttaisiin taudin perusteella lopettamaan viranomaismääräyksellä. Tässä tapauksessa korvauksista on erikseen säädetty eläintautilaissa.