Sauli Niinistön turvallisuusraportin julkistamista on viivytetty EU:ssa ‒ syynä lienee, että se sisältää vaikeita asioita

Presidentti Sauli Niinistön raportti EU:n siviili- ja puolustusvalmiuden vahvistamisesta esitellään Brysselissä alkavalla viikolla. MT:n tietojen mukaan raportti on ollut jo pidemmän aikaa käytännössä valmis, mutta Bryssel on jarrutellut sen julkistamista.

Keskeisin syy lienee se, että Niinistön paperissa on paljon sellaista, mistä 27 kansallisvaltion unionissa on vaikea tehdä päätöksiä. Ja vielä vaikeampi niitä on panna toimeen.

Keskeisiä jarruttajia ovat jäsenmaat. MT:n tätä juttua varten haastattelemat eri maiden diplomaatit tähdentävät, että EU:n lainsäädäntökone taipuu kyllä, ”vaikka mihin” myös turvallisuuskysymyksissä, jos jäsenmaat niin haluavat. Heidän mukaansa EU-kupla suoltaa kaikilta aloilta liian paljon ”hyviä papereita”, joista jäsenmaiden vastustuksen vuoksi ei lopulta jää mitään käytännön jälkeä mihinkään.

Sekä Niinistön raportille että EKP:n ex-pääjohtaja Mario Draghin tuoreelle kilpailukykyanalyysille povataan jo tässä vaiheessa samanlaista kohtaloa.

Uutistoimisto Bloomberg tietää kertoa, että Niinistö esittäisi EU:lle täysimittaisen tiedusteluelimen luomista. MT:n tietojen mukaan raportissa todella korostetaan tiedustelutiedon keräämisen ja EU-tason keskitetyn analysoinnin vahvistamista. Lainvalvontayhteistyövirasto Europolin tapaisen EU:n oman tiedustelupalvelun tai loivemmin ”koordinaatioelimen” luomista ei Brysselissä pidetä realistisena tavoitteena.

MT:n lähteiden mukaan raportissa ja ylipäätään EU:n turvallisuussuunnitelmissa on pohjimmiltaan kyse siitä, miten pitkälle turvallisuus on jäsenmaiden mielestä kansallinen asia ja miten pitkälle yksityisyyden suojasta ollaan turvallisuuden nimissä valmiita tinkimään. Juhlapuheissa valmiutta löytyy, mutta käytännössä ”luottamuspulan vuoksi liukusäädintä tuskin ollaan valmiita siirtämään kovin pitkälle”, kuten eräs asiaa tunteva lähde muotoilee. Luottamusta pitäisi vahvistaa sekä jäsenmaiden kesken että jäsenmaiden ja komission välillä.

Joka tapauksessa komission sisälle suunnitellaan jonkinlaista valmiusryhmää, jonka vähimmäistehtävänä olisi koordinoida lainsäädäntötyötä niin, että turvallisuuteen liittyvät riskit huomioidaan paremmin. MT:n käymissä taustakeskusteluissa hyvänä esimerkkinä huonosta koordinoinnista mainitaan ”urkintadirektiiviin” eli teletunnistetietojen tallentamiseen liittynyt sotku kymmenen vuotta sitten.

Yhtenä isona haasteena nähdään hallitsemattomaan maahanmuuttoon liittyvät turvallisuusriskit ja niiden torjuminen. Myös viestipalvelu Telegramin mahdollisiin rikoskytkentöihin liittyvä tutkinta tuli keskusteluissa esille. Telegramin venäläissyntyinen toimitusjohtaja Pavel Durov pidätettiin Pariisissa elokuussa.

Komission tuleva teknologisesta suvereniteetista, turvallisuudesta ja demokratiasta vastaava varapuheenjohtaja, Suomen Henna Virkkunen (kok.) on paljon vartijana, kun EU pyrkii vahvistamaan puolustusvalmiuttaan ja kriisikestävyyttään Niinistön raportin pohjalta.

Virkkunen on päällystakkina sekä sisäasioista, esimerkiksi maahanmuutosta, vastaavalle Itävallan Magnus Brunnerille että liettualaiselle puolustuskomissaari Andrius Kubiliukselle. Suomalaiskomissaarin on pidettävä huolta siitä, että lupaukset turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisesta, eivät komissiossa jää pelkiksi lupauksiksi ja että jäsenmaat saadaan taivuteltua tarvittaviin päätöksiin.

Valtaosa MT:n lähteistä suhtautuu varauksellisesti Virkkusen ja hänen suomalaisen kabinettipäällikkönsä Antti Timosen valmiuksiin suoriutua tehtävästä. Osa povaa suurille turvallisuussuunnitelmille ”surkeaa loppua”. Päävastuu ongelmista sälytetään kuitenkin jäsenmaille.

Suhtautuminen Venäjän muodostamaan uhkaan ja sen edellyttämiin puolustuspanostuksiin jakaa jäsenmaita enemmän kuin oletetaan. Myös halussa jakaa kansallista tiedustelutietoa ja analysoida sitä keskitetysti on suuria kansallisia eroja. Se ei lupaa hyvää Niinistön raportille.