

Joukko yksityishenkilöitä uhkaa Metsähallitusta oikeustoimilla, jos valtio ei vahvista kalastusoikeuksia Tornionjoen Kukkolankoskella.
Valtio omistaa pääosan kosken vesiosuuksista, mutta paikallisten asukkaiden mukaan kalastusoikeus on kiinteistökohtainen ja kuuluu kylän vanhoista isojakotaloista muodostetuille tiloille.
Valtion kanta on ollut, että kyse on henkilökohtaisesta oikeudesta, joka on päättynyt alkuperäisen myyjän kuolemaan.
Metsähallitukselle on annettu vastausaikaa joulukuun loppuun, ennen kuin kanne laitetaan vireille.
”Jos Suomen valtio ei näe tulkinnan virheellisyyttä, niin mennään käräjille, oikeus vahvistaa asian ja valtio maksaa kulut.”
Vastaavanlainen oikeudenkäynti päättyi aiemmin tänä vuonna Matkakoskella, joka sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä yläjuoksulle Kukkolankoskelta.
Myös siellä kiisteltiin siitä, onko kalastusoikeus kuulunut alkuperäisille myyjille ja lakannut olemasta heidän kuoltuaan, vai onko oikeus kiinteistökohtainen.
Rovaniemen hovioikeuden ratkaisu jäi lainvoimaiseksi, kun korkein oikeus hylkäsi kosken omistavan voimayhtiö Matkakoski oy:n valituspyynnön. Hovissa kalastusoikeuden katsottiin olevan kiinteistökohtainen ja pysyvä.
”Näyttää siltä, että Kukkolankoskella pätevät samat johtopäätökset kuin Matkakoskella. Eli kalastusoikeus on pysyvä ja kiinteistökohtainen”, kertoo asianajaja Johannes Ahola.
Hän edusti Matkakoski-oikeudenkäynnissä kiinteistönomistajia, ja toimii myös Kukkolankosken yksityishenkilöiden asiamiehenä.
Hänen mukaansa perusongelmana on Maanmittauslaitoksen esittämä tulkinta, jonka mukaan kalastusoikeus ei voi olla kiinteistökohtainen, sillä sitä ei voi merkitä kiinteistörekisteriin.
”Jos Suomen valtio ei näe tulkinnan virheellisyyttä, niin mennään käräjille, oikeus vahvistaa asian ja valtio maksaa kulut”, Ahola summaa.

Metsähallituksen lakiasiainpäällikkö Anna-Liisa Varala kertoo, että vaatimusta kalastusoikeuksien tunnustamisesta käsitellään sisäisesti.
Hän kuitenkin sanoo, että tällä hetkellä kanta kalastusoikeuksiin on sama kuin aiemmin.
”Metsähallitus ei ole ollut Matkakoskella asianosaisena, joten tuomio ei suoraan vaikuta meihin. Kukkolankoskella ja Matkakoskella on eri kauppakirjat ja niissä eri sanamuodot. Toki kun kauppakirjoja lukee, niin niissä on ollut samankaltaisuutta myyjän kalastusoikeuden säilyttämisestä”, Varala kertoo.
Hänen mukaansa Matkakoskella ei ollut kysymys ennakkotapaustyylisestä laintulkinnasta, vaan yksityisoikeudellisesta sopimusriidasta.
”Asiaa käydään läpi ja punnitaan, mutta tapaukset eivät ole identtiset. Tietenkin haluaisimme, että asiat olisivat kunnossa ja lippokalastus Kukkolankoskella voisi laillisesti jatkua – kalastushan on koko ajan jatkunut”, hän sanoo.
”Metsähallitus ei ole ollut Matkakoskella asianosaisena, joten tuomio ei suoraan vaikuta meihin.”
Kiista juontaa juurensa yli sadan vuoden takaisiin koskikauppoihin. Tuolloin useimmat Kukkolan talot myivät koskiosuuksiaan vesivoiman rakentamista varten.
Myyjien näkökulmasta kalastusoikeus oli niin arvokasta omaisuutta, että se jätettiin kauppakirjoilla kaupan ulkopuolelle.
Valtio kuitenkin tulkitsee kauppakirjaa niin, että alkuperäisten myyjien kuoleman jälkeen kalastusoikeus on siirtynyt valtiolle. Riidan ytimessä on juuri tulkinta siitä, onko oikeus henkilö- vai kiinteistökohtainen.
Kalastusoikeuden omistajuudella on merkitystä, sillä omistaja voi päättää, mitä omaisuudellaan tekee. Paikalliset esimerkiksi katsovat, että yritys saada Kukkolan kalastusperinne Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kaatuisi, jos kalastusoikeus kuuluisi valtiolle.
Lisäksi Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtajan Kalervo Askan mukaan pelkän Tornionjoen lohenkalastuksen arvo on vuosittain noin 10 miljoonaa euroa.

Matkakosken ja Kukkolankosken tapaisia koskikauppoja tehtiin paljon 1900-luvun alkupuolella. Eri kaupoille laadittiin omat kauppakirjansa, joiden sanamuodot ovat erilaisia.
Onko olemassa riski, että joka kauppakirjan sopimusehdoista pitäisi käydä erikseen oikeudessa riitelemässä?
Asianajaja Johannes Ahola ei tähän usko.
”Suurta sumaa ei pitäisi tulla, sillä peruskysymys on ratkaistu Matkakoskella. Kalastusoikeudet ovat kiinteistökohtaisia ja pysyviä. Siksi en näkisi, että jokaisesta koskesta tarvitsee lähteä oikeuteen riitelemään.”
Kysymys kalastusoikeudesta koskee pääasiassa Lapin lohijokia, joilla koskiosuuksia myytiin aikoinaan vesivoiman rakentamista varten. Suuri osa koskitiloista, joilla kalastus ylipäätään on mahdollista, on nykyisin voimayhtiöiden omistuksessa.
MT kysyi Fortumilta ja Pohjolan voimalta niiden kantaa koskitilojen kalastusoikeuteen Matkakoski-tuomion jälkeen.
Fortumin mediasuhteista vastaavan viestintäpäällikön Mark Aution mukaan koskitilojen kysymys on tällä hetkellä pohdinnassa, mutta päätöksiä ei ole tehty.
”Kyse on laajemmasta kokonaisuudesta, ei pelkästään kalastusoikeuksista. Tämä pitää valmistella kunnolla, ennen kuin asiasta kommentoidaan enempää, koska se on lopullinen kanta jonka takana yhtiön on seistävä”, Autio kertoo sähköpostitse.
Pohjolan voiman ympäristön ja kalatalouden johtava asiantuntija Jyrki Salo kertoo, että Matkakoski-tuomio ei ole yhtiön kannalta olennainen.
”Kalastuksen järjestäminen koskitiloilla on luovutettu paikallisten osakaskuntien vastuulle, eikä meillä ole ollut halua tätä asiaa hallinnoida”, Salo sanoo.