Analyysi: Olemme kaikki sodassa, Suomi mukaan lukien

”Olemme sodassa. Suomi, Latvia, kaikki lännen liittolaiset ovat mukana sodassa. Emme vielä itse taistele (Venäjää vastaan), koska Ukraina tekee sen puolestamme. Meidän pitää toimia kuten sodassa, ja varustaa Ukrainaa.”

Latvian puolustusministerinä (2019–2022) toiminut, Northern European Policy Centren johtaja Artis Pabriks esitti johtopäätöksensä keynote-puheessaan Turun yliopiston Centrum Balticumin Itämeren turvallisuuspolitiikkaa käsitelleessä seminaaarissa torstaina.

Seminaarin avannut professori ja Centrum Balticumin johtaja Kari Liuhto kuvasi Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ”Putinin sodaksi ilman oikeutettua pyrkimystä rauhaan. Sodaksi, jota koskaan ei ole julistettu. Sodaksi, jolla ei ole moraalia”.

Ukrainalle tulee Liuhdon mukaan antaa mahdollisuus liittyä kaikkiin läntisiin organisaatioihin Nato ja EU mukaan lukien, kun maa on valmis liittymään. Samoin koko läntistä demokratiaa puolustavalle Ukrainalle on annettava tarvittava tuki ja sotilaallinen apu.

”Ukraina puolustaa läntisiä demokratioita imperialistista Venäjää vastaan.”

Ukraina on jo sodan moraalinen voittaja, professori Liuhto muistutti.

Kun suhteet olivat edes jollakin mallilla: Vladimir Putin kuvattuna Punkaharjulla 2017. Kuva: Lari Lievonen

Historia toistaa itseään: diktaattori Stalinin on korvannut diktaattori Putin. Venäjän imperialistiset ja muita maita ja kansoja alistavat pyrkimykset eivät ole vuosikymmenten ja vuosisatojenkaan aikana muuttuneet ajassa.

Hävitys ja sodan kauhut jatkuvat jo toista vuotta Ukrainassa. Ja pidempäänkin. Krimin niemimaan valtaamisesta on jo lähes yhdeksän vuotta. Osan Georgiasta Venäjä miehitti vuonna 2008.

Ukraina on aloittanut vastahyökkäyksensä työntääkseen venäläisjoukot Ukrainalta valtaamilta alueilta Itä-Ukrainassa

Ukraina ja presidentti Volodymyr Zelenskiy on vedonnut Natoon ja läntisiin liittolaisiinsa saadakseen lisää ammuksia, aseita, hävittäjiä, tankkeja, tykkejä, joukkoja ja niille koulutusta.

Aseistusta tuleekin, mutta ei niin nopeasti kuin puolustussotaa käyvä Ukraina on esittänyt. Nato valmistelee parhaillaan pitkän aikavälin apupakettia Ukrainalle, jäsenmailla on näkemyseroja edelleen.

Naton jäsenmaat yrittävät saada valmiiksi suunnitelman Ukrainan pitkäaikaisesta tuesta. Jäsenmaat pohtivat yhä, kuinka parhaiten taata maan turvallisuus ennen Ukrainan liittymistä Natoon.

Latvian Pabriks tietää kokemuksesta, miten poliittinen prosessi etenee. Poliitikot käsittelevät asiaa ja tavallisesti ensin vastaus on kielteinen. Sitten mietitään ja 2–3 kuukauden kuluttua aseapu tapahtuu.

Kahdesti Latvian puolustusministerinä ja nelivuotisen kauden ulkoministerinä toiminut entinen EU-parlamentin jäsen Pabriks tunnustaa olevansa joka tapauksessa optimisti: ”Ihmeitä tapahtuu, rauhakin vielä tulee.”

Milloin? Sitä ei tiedä kukaan. Demokraattista valtiota Venäjästä tuskin koskaan kehittyy.

Ukraina puolustaa läntisiä demokratioita imperialistista Venäjää vastaan. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Venäjä aseisti itseään voimakaasti vuosien 2008–2014 aikana, kun läntinen Eurooppa säästi puolustusmenoissaan.

Venäjän hyökkäyssota ei ole edennyt kuten Kreml ja Venäjän sotajohto toivoi ”erityisoperaatioltaan”.

Pohjolan turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut kenraali evp ja tutkija Juha Pyykönen arvioi Turun yliopiston Baltic Sea Region Forumin panelistina, että ”Venäjä on raskaiden tappioidensa seurauksena menettänyt aloitteen Ukrainassa.

”Siksi meidän on syytä kaikin tavoin tukea Ukrainaa – muuten voimme itse kohdata sodalla uhkailevan Venäjän”.

Ukrainan presidentti Zelenskiyn neuvonantajana aiemmin toiminut, upseeri ja nykyinen sotabloggari Oleksii Arestovych arvioi Venäjän pyrkivän hyökkäämään kaikin tavoin Naton yhtenäisyyttä vastaa ja etsimällä länsidemokratioista heikkoja kohtia.

”Jollei Venäjää pysäytetä Ukrainassa, se ei pysähdy koskaan.”

Oleksii Arestovychilla on blogillaan seitsemän miljoonaa seuraajaa.

Venäjä pyrkii kaikin tavoin myös hämmentämään viholliseksi nimeämiään länsimaita omilla määritelmillään: hyökkäys Ukrainaa on edelleen ”erityisoperaatio”.

Imperiumi tarvitsee vihollisen. Uusi määritelmä: Venäjä käy suursotaa länttä vastaan.

Länsimaat ovat varoneet Ukrainaa varustaessaan eskaloimasta, laajentamasta sotatoimia Euroopan muihin valtioihin. Venäjää on pidetty arvaamattomana, kun se toimii toisin kuin läntisissä demokratioissa loogisesti toimittaisiin.

Venäjä tuntuu kunnioittavan vain voimaa ja kovuutta.

Ydinasepelotetta Venäjä on harjoittanut retoriikallaan – ja siirtämällä vast’ikään taktisia ydinaseitaan Valko-Venäjälle, liittolaiselleen.

Kahovkan padon räjäyttäminen oli sekin kuin ydinpommi, aiheuttaen suurta tuhoa ja hävitystä.

Ydinase on ydinase, on se sitten taktinen tai strateginen pommi. Ydinase-narratiivi on mahdollisesti suunnattu enemmän kertomuksena Venäjän kansalaisille kuin lännen suuntaan.

Joka tapauksessa Venäjä voi uhkarohkeana testata lännen suhtautumista myös ydinaseen käytöllä. Spekulaatioissa Venäjä suuntaisi ydinpommin vaikka Odessan edustan asumattomalle Käärmesaarelle.

Seurauksena olisi ydinlaskeumaa siitäkin.

Miten USA ja Nato reagoisivat?

Mikäli länsi reagoi ennalta riittävästi, laukaisu voi jäädä tekemättä. Myös Kiinan painostus voi sitoa Kremlin sodanjohdon toimia.

Videotervehdyksensä Turun turvallisuuspolitiikan foorumiin toimittanut venäläissyntyinen ja nykyisin Sveitsissä asuva kirjailija Mihail Šiškin arvioi Venäjää Ukrainan sodan jälkeen:

”Sodan päättyessä Venäjä on raunioina niin taloudellisesti kuin kansan tietoisuuden tasolla.”