Vielä vuonna 2022 Suomeen istutettiin venäläistä vieraslajia, jota kaupattiin aikanaan harhaanjohtavalla nimellä

Aikanaan vieraslajien haitallisuutta ei ymmärretty. Maahamme on istutettu jos jonkinlaista elävää parempien saaliiden toivossa.

Yksi menneisyyden haamuista on Venäjältä 1960-luvulla tuotu peledsiika, joka polskii yhä joissain vesistöissämme. Eniten niitä elää Porttipahdan ja Lokan tekojärvissä, joissa laji kykenee lisääntymään luontaisesti.

Peledsiikaa uiskentelee myös Kemijoessa ja jokusessa Etelä-Suomen järvessä. Tiedot istutuksista löytyvät elinvoimakeskuksen sähköisestä istutustietojärjestelmästä Sähistä.

Nykyään peledsiikaa ei enää istuteta Suomessa. Viimeiset mätitoimitukset asiakkaille tehtiin vuonna 2022.

Peledsiian arveltiin menestyvän vesistöissämme hyvin, koska se kykenee hyödyntämään tehokkaasti eläinplanktonia ja sietää rehevöityneempiä ja lämpimämpiä vesistöjä kuin monet muut siikalajit.

Lokan ja Porttipahdan tekoaltaissa laajat ulapat ja runsas planktonravinto loivat peledsiialle suotuisat olosuhteet.

Suurimmassa osassa vesistöistä lajin menestys on kuitenkin tyssännyt heikkoon luontaiseen lisääntymiseen.

Peledsiika luetaan nykyään vieraslajiksi. Planktonsyöjänä se kilpailee ravinnosta muikun ja planktonsiian kanssa.

Lisäksi peledsiian on todettu risteytyvän muiden siikakalojen, kuten muikun ja siian kanssa, mikä voi muuttaa lajien ominaispiirteitä ja geneettistä rakennetta. Lokan tekojärvessä risteymiä on havaittu.

Riskeistä huolimatta peledsiikaa ei heikon lisääntymiskykynsä vuoksi ole listattu haitalliseksi, joten sen kasvattaminen ja myynti on edelleen sallittua.

Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat painottavat, ettei mitään vieraslajia saa nykyään päästää luontoon.

Vierasperäisten kalojen istutuksiin suhtaudutaan nykyään erittäin varovaisesti, koska ne kilpailevat luontaisesti Suomessa esiintyvien kalojen kanssa.

Uusien vieraslajien istuttamiseen tarvitaan lupa. Merkittäviä istutuksia tehdään enää kirjolohelle.

Painopiste on siirtynyt alkuperäisten kalakantojen ja niiden elinympäristöjen hoitoon.

Tuoreita tilastoja peledsiian saalismääristä on vaikea saada. 1990-luvulla laji oli Lokan ja Porttipahdan tekojärvissä tärkeä kaupallinen saaliskala, mutta sen merkitys on sittemmin pienentynyt.

Peledsiikaa pyydetään edelleen ammattimaisesti etenkin Lapin tekojärvillä, mutta saaliit ovat selvästi huippuvuosia pienempiä ja markkinat paikalliset.

1990-luvun alussa huippusaaliiden peledsiikaa kaupiteltiin nimillä polarmuikku ja allasmuikku, jotka kiellettiin harhaanjohtavana.

Peledsiikaa punnittavana. Joukossa saattaa olla myös jokunen vaellussiika.  Kuva: Erno Salonen

Peledsiika muistuttaa ulkonäöltään siikaa ja muikkua, mutta sen tunnistaa parhaiten suun rakenteesta.

Muikulla alaleuka on selvästi yläleukaa pidempi, kun taas siialla yläleuka on alaleukaa pidempi. Peledsiialla leuat ovat lähes samanpituiset tai alaleuka hieman yläleukaa pidempi.

Lisäksi peledsiika on yleensä tavallista siikaa korkeakylkisempi ja pulleampi.