Pitääkö omistajan hävittää vieraat puulajit ja haitalliset kasvit metsistään? Asiantuntija vastaa

Metsässä törmää silloin tällöin outoon ilmestykseen. Kotoisten mäntyjen ja kuusten keskellä oksiaan ojentelee pari pihtaa tai pensaskerrokseen on tupsahtanut isotuomipihlaja valkoisine kukkineen. Hakkuaukean laidalla paistattelee rivi komealupiineja. Kaikessa näyttävyydessään ne ovat luonnolle haitallisia.

Metsänomistajan vastuulla on estää haitallisten vieraslajien leviäminen, jos esiintymistä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnolle tai turvallisuudelle.

Periaatteessa maanomistaja voidaan määrätä hävittämään maillaan kasvavat ja sieltä levinneet vieraslajit. Käytännössä laki ei kuitenkaan vaadi maanomistajilta kohtuuttomia ja kalliita ponnistuksia esiintymien tuhoamiseksi.

Ketään ei myöskään velvoiteta etsimään, saatikka tunnistamaan metsiinsä levinneitä vieraslajeja. Apua tunnistamiseen voi pyytää esimerkiksi Lupa- ja valvontavirastosta.

Teiden varsilla ärhäkästi leviävä komealupiini voi levitä myös metsämaille, kuten hakkuuaukeille ja muille valoisille kasvupaikoille. Vaarana on, että vieraslajeja leviää harvinaisiin lehtoihin.  Kuva: Timo Heikkala

Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat suosittelevat, että maanomistajat seuraavat vieraskasvien leviämistä ja vähintäänkin ilmoittavat kasvustoista viranomaisille. Mitä aiemmin torjuntatoimiin päästään, sitä helpommin ongelma selätetään.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää uudistusaloihin, teiden varsiin ja arvokkaisiin luontokohteisiin, kuten lehtoihin. Moni vieraslaji leviää paikkoihin, joissa on tarjolla valoa.

Metsälaki määrittelee, mitkä lajit kelpaavat Suomessa kasvatettaviksi pääpuulajeiksi.

Sallittuja lajeja ovat mänty, kuusi, rauduskoivu, haapa, siperianlehtikuusi, vaahtera, tervaleppä, tammi, kynäjalava, vuorijalava, metsälehmus, saarni ja hybridihaapa.

Jos metsänomistaja haluaa istuttaa pääpuulajiksi jotain muuta kuin laissa lueteltuja lajeja, esimerkiksi douglaskuusta, metsänkäyttöilmoituksessa pitää perustella pääpuulajin valinta ja alkuperän sopivuus.

Siperianlehtikuusi ja hybridihaapa rinnastetaan metsälaissa ja metsäsertifikaateissa kotimaisiin puulajeihin.

Pohjois-Amerikasta peräisin olevaa douglaskuusta on paikoin kokeiltu istuttaa Suomen metsiin, mutta sen suosio ei ole kasvanut kovin suureksi. Nopeakasvuinen havupuulaji on taimena herkkä hallalle. Douglaskuusia kasvaa arboretumissa Helsingin Viikissä.  Kuva: Kari Lindholm

Täydentävinä puulajeina metsään voi istuttaa myös vierasperäisiä puulajeja, jos se on esimerkiksi elinkeinon kannalta perusteltua. Asiantuntijoiden mielestä kokeilunhalu tai kasvin ulkonäkö eivät ole riittäviä syitä vierasperäisten puiden istuttamiselle.

Viisainta on suosia kotimaisia puulajeja, koska ne ovat sopeutuneet paikallisiin oloihin ja tukevat parhaiten luonnon monimuotoisuutta eliöiden ravintona ja kotina.

EU:ssa haitallisiksi vieraslajeiksi on luokiteltu jokunen puulaji: vuorivaahtera, haisujumaltenpuu, kiinantalipuu ja paperimulperio. Niitä ei saa istuttaa ja olemassa olevat puut pitää poistaa.

Pihdat eivät ole haitallisten lajien listalla, mutta ne voivat muodostaa tiheitä taimikoita, jolloin niiden hävittäminen voi olla tarpeen.

Pihdat voivat levitä herkästi ja muodostaa tiheitä taimikoita. Niitä ei kannata istuttaa vain kokeilunhalusta tai ulkonäön takia.  Kuva: Säde Aarlahti

Jos mikään vierasperäinen puu on leviämässä esimerkiksi lehtoon, suojelualueelle tai muuhun arvokkaaseen ympäristöön, niiden taimet kannattaa poistaa.

Hedelmäpuut ja monet pensaat voivat risteytyä ja levitä paikallisesti. Esimerkiksi tarhaomenapuu risteytyy harvinaisen metsäomenapuun kanssa.

Puita ongelmallisempia ovat aluskasvillisuudessa leviävät vieraslajit, jotka valtaavat elintilaa kotoisilta lajeilta.

Esimerkiksi komealupiini, jättipalsami ja pohjoisamerikkalaiset piiskut voivat vallata kasvupaikkoja ja syrjäyttää alkuperäistä lajistoa.

Joskus metsänhakkuun jälkeen paikalle syntyy tiheä terttuseljapensasto. Lajia ei ole luokiteltu haitalliseksi, mutta sitä ei saa päästää leviämään luontoon, kuten ei mitään muitakaan vieraslajeja.  Kuva: Carolina Husu

Puuvartisista lajeista erityisesti isotuomipihlaja, angervot, pihdat ja terttuselja leviävät ärhäkästi. Lisäksi metsiin voivat levitä esimerkiksi rusoamerikanhorsma, suikeroalpi ja pikkutalvio.

Pohjakasvustossa muukalaiset sotkevat eliöstön ravinnonsaantia ja hajotustoimintaa. Monet kotoiset oliot eivät kykene hyödyntämään outoja lajeja.

Vieraslajien siemenet ja lisääntymiskykyiset kasvinosat kulkeutuvat alueelta toiselle maamassojen ja koneiden mukana.

Siksi hakkuiden, maanmuokkausten, maansiirtojen ja tietöiden jälkeen kannattaa tarkistaa useampana vuonna, onko haitallisia vieraslajeja lähtenyt kasvuun ja kitkeä ongelma heti alkuunsa.

Puutarhajätettä ei saa kuskata metsään maatumaan, sillä vieraslajit voivat levitä mukana. Kuva: Säde Aarlahti

Puutarhajätteen vieminen metsään on kielletty, koska mukana kulkeutuu helposti leviämiskykyisten kasvilajien siemeniä tai juurenpaloja.

Haitallisia tai ei, vieraslajeja ei saa sännätä kitkemään toisten maille ilman lupaa.

Suurimmat riskit metsille aiheuttavat vierasperäiset tuholaiset ja taudit. On tärkeää, että metsänomistajat käyttävät vain kotimaassa tuotettuja ja istutuspaikalle soveltuvia taimia.

Ulkomaisten taimien terveyttä ei takaa edes kasvinterveystodistus, sillä sen saamiseksi tarkistetaan vain niin sanotut karanteenituhoojat. Multapaakussa voi matkata joku muu kutsumaton vieras.

Hankalasti torjuttava viitapihlaja-angervo on haitallinen vieraslaji, jonka maahantuonti, kasvatus, myynti, hallussapito ja ympäristöön päästäminen on kielletty. Kuva: Vieraslajit.fi, Jouko Rikkinen / CC-BY-NC-4.0