EU-komissio yrittää piristää maanosan taloutta muodikkailla iskusanoilla − ne eivät auta ja syytä siihen on turha etsiä Brysselistä

Lissabon on hieno kaupunki. Joulukuussa 2007 Euroopan unionin jäsenmaat allekirjoittivat siellä hienon sopimuksen. Puhuttiin Lissabonin strategiasta. EU:sta piti tehdä maailman kilpailukykyisin talous.

Ei tehty. Ei innovoitu eikä kehitetty sisämarkkinoita. Keskityttiin sääntelemään omaa ja muiden tekemistä. Ei luotu omaa uutta ja kilpailukykyistä.

Yhdysvallat teki toisi ja meni menojaan. Kiina tulee väkevästi perässä. Eurooppa on pudonnut kelkasta.

EU:n osuus maailman bruttokansantuotteesta kutistuu. Vuosituhannen alussa, maailman sadasta suurimmasta yrityksestä yli 40 oli eurooppalaisia. Nyt niitä on vähän toistakymmentä.

Vaikka asetelma on haastava, EU-komissiota ei voi syyttää yrityksen puutteesta.

Puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja taloudellisesta hyvinvoinnista sekä teollisuusstrategiasta vastaava varapuheenjohtaja Stéphane Séjourné esittelivät viime viikolla kilpailukykykompassin. Sen avulla EU:lle pitäisi tehdä sitä, missä Lissabonin strategia epäonnistui.

Ensimmäisenä käytännön keinona on sääntelyn purkaminen. Yritysten raportointivelvollisuudesta leikataan jopa 35 prosenttia. Sen pitäisi viidessä vuodessa keventää kustannustaakkaa lähes 40 miljardia euroa.

Normien karsiminen on konkreettisinta, mitä komission kompassi tarjoaa. Muuten se on talouspoliittiseksi työohjelmaksi taivutettu kokoelma iskusanoja liian korkeasta energian hinnasta ja ontuvista sisämarkkinoista. Myös maatalous on mainittu, mutta siinäkin kaikki on edelleen hyvältä kuulostavien tavoitteiden tasolla.

Pahinta on se, että mikään ei alleviivaa kovaa kiirettä, jolla tavoitteita pitäisi saavuttaa. Kevään aikana tulee kyllä uusia yksityiskohtaisempia papereita. Tie niistä lakiesityksiksi ja laeiksi on kuitenkin pitkä ja kivinen. Sen taittamiseen kuluu EU-koneistolta vuosia, mutta päävastuun synkkyydestä kantavat jäsenmaat.

EU-komission teollisuusstrategiasta ja taloudellisesta hyvinvoinnista vastaava varapuheenjohtaja, ranskalainen Stéphane Séjourné. Kuva: Dati Bendo

Keskeisiä syitä EU:n kilpailukykyongelmiin on lopulta kaksi. Sisämarkkinat toimivat edelleen huonosti ja Eurooppa tarvitsee kipeästi lisää investointeja ylipäätään ja erityisesti investointeja uuteen teknologiaan sekä puolustukseen.

Saksalainen Ifo-taloustutkimuslaitos on laskenut, että jos 25 prosenttia sisämarkkinoiden esteistä poistettaisiin, se toisi EU-alueelle 2,3 prosenttia lisää talouskasvua. Siksi kaikki haluavat lisää ja parempia sisämarkkinoita.

Käytännön toteuttaminen tyssää kuitenkin aina jäsenmaiden välisiin riitoihin. Näin on käynyt sekä pankkiunionin että pääomamarkkinaunionin kanssa. Sama koskee yhteistä rahaa. Sitä tarvittaisiin roimasti lisää, jotta investoinnit lähtisivät liikkeelle

Mitään merkkejä siitä, että tällä kertaa jäsenmaat viimeinkin ottaisivat lusikan kauniiseen käteen, ei ole. Samaan aikaan EU:n lainsäädäntökoneiston uskottavuutta nakertaa se, että normien virtaviivaistamisessa keskitytään ympäristö- ja ilmastolainsäädäntöön

Viime vuodet eurooppalaisille on tolkutettu, että EU:n voima on sääntelyssä ja nimenomaan vihreää siirtymää edistävässä sääntelyssä. Nyt vihreän siirtymän regulaatio onkin huonoa ja sitä on liikaa. Eurooppalainen äänestäjä ei voi muuta kuin ihmetellä tätä soutamista ja huopaamista.