Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tempoilu tullien kanssa vauhdittaa EU:n pyrkimyksiä solmia vientiä helpottavia kauppasopimuksia muiden markkina-alueiden kanssa. Jos kauppa Yhdysvaltojen kanssa vaikeutuu, EU tarvitsee korvaavia kumppaneita muualta.
Yksi viime vuosien tärkeimmistä ja haastavimmista on ollut sopimus Mercosur-maiden, eli Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn kanssa. EU-komissio neuvotteli sopimuksen valmiiksi viime joulukuussa, mutta sitä ei ole vieläkään ratifioitu.
Niin Mercosurin kuin muidenkin kauppasopimusten jääräpäisimpiä vastustajia ovat usein olleet eurooppalaiset maataloustuottajat. Maataloustuotteisiin ja elintarviketuontiin liittyvät erimielisyydet olivat yksi syy EU:n ja Yhdysvaltain välisen TTIP-sopimuksen murenemiseen syksyllä 2016.
Ranskassa maataloustuottajien vaikutusvalta on suurempi kuin ehkä missään muussa EU-jäsenmaassa. Nimenomaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron on Mercosur-sopimuksen ratifioinnin keskeisin jarruttaja.
EU-komissio yrittää viedä sopimuksen maaliin heinäkuun loppuun mennessä.
Vielä huhtikuussa hallitusneuvotteluja silloin käynyt Saksan tuleva liittokansleri Friedrich Merz antoi ymmärtää, että Ranska olisi taipumassa. Mercosur-sopimus on tärkeä Saksan autoteollisuudelle.
Merz kuitenkin tulkitsi yli tai suorastaan väärin. Kun Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva vieraili kesäkuun alussa Ranskassa, Macron totesi yhteisessä tiedotustilaisuudessa Pariisissa, että nykymuodossaan Mercosur-sopimus tuhoaa Ranskan maatalouden.
Ranskalaiset lihakarjatilat pelkäävät, että brasilialaisen ja argentiinalaisen punaisen lihan tuonti kasvaa merkittävästi. Kauppasopimus oli yksi syy Ranskan viljelijöiden kapinointiin viime vuonna. Brasilia on EU:n suurin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontimaa.
Myös Suomen liha-ala on suhtautunut Mercosur-sopimukseen penseästi. Toisaalta jotkut maatalousmarkkinoiden asiantuntijat ovat korostaneet, että sopimus tuo kasvua ja vakautta ja on siksi tärkeä.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ilmoitti yllättäen huhtikuussa, ettei ainakaan hän lähde johtamaan traktorimarssia Mercosuria vastaan.
Maataloustuottajien perustelut kauppasopimusten torjumiselle eivät kaikilta osin ole kestäviä. Yhtenä todisteena tästä voi pitää EU:n ja Kanadan välistä Ceta-sopimusta.
EU-komission analyysin ja Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2017 solmittu sopimus on lisännyt punaisen lihan ja maitotuotteiden EU-vientiä Kanadaan lähes 13 prosenttia 2020-luvulla. Myös Ranskalle tärkeän viinin vientiä Ceta-sopimus on vauhdittanut.
Kanadan maataloustuotteiden tuonti EU-alueelle ja samalla myös tuotanto on sitä vastoin hiipunut. Syy tähän on unionin tiukempi lainsäädäntö, jota kanadalaisten tuottajien on kauppasopimuksen myötä noudatettava.
Käytännössä siis pelko väljemmillä standardeilla ja siten pienemmillä kustannuksilla tuotetun ruoan tuonnin kasvusta eivät ainakaan Kanadan kohdalla pidä paikkaansa.
Sopimuksissa ja kauppakumppaneissa on eroja. Kun maatalouden uusien vientimahdollisuuksien ohella otetaan huomioon poliittiset ja taloudelliset kokonaisvaikutukset, on kuitenkin ymmärrettävää, ettei jäsenmaiden puolesta neuvotteleva EU-komissio ole esimeriksi Mercosur-väännössä voinut tanssia vain ranskalaisten lihantuottajien pillin mukaan.
