Geenitestillä saa selville esimerkiksi suomenhevosen mahdollisesti kantaman dominanttivalkoisen geenin. Se ei useinkaan näy päälle päin. Kuva: Sanne Katainen
Aliisa Kairtamo syvällä hevosten suvuissa: ”Suomenhevosen erikoisempien värien sukulinjat ovat suppeita”
Ylioppilaskeväänään yli vuosikymmen sitten Aliisa Kairtamolla oli tylsää ja hän selaili verkossa hevosten sukuja. Sen jälkeen tilanne kehittyi nopeasti.Tilaajalle
Aliisa Kairtamo Suomen hevosurheilumuseossa skannaamassa materiaali Sukupostin sivuille työstämistä varten. Kuva: Terhi Piispa-Helisten”Selailin Hippoksen Heppa-järjestelmästä hevosten kuolinaikoja ja lähetin niitä kymmenittäin Sukuposti.net -sivuston palautteisiin. Sieltä kysyttiin pian, haluaisitko itse laittaa nämä tiedot sivuille”, kertoo hevosten sukutietoja esittelevän Sukuposti-sivuston aktiivi ja Hevostietokanta ry:n varapuheenjohtaja Aliisa Kairtamo.
Vuonna 2001 perustetussa Sukupostissa on tänä päivänä yli 2,5 miljoonaa lisättyä hevosta. Luotettaviksi katsotuista lähteistä sivustolle hevosten tietoja päivittää noin 80 vapaaehtoista. Hevosia ja rotuja sivustolta löytyy ympäri maailmaa.
Kolmisen vuotta sitten Sukupostin pyörittämiseen perustettiin Hevostietokanta-niminen yhdistys. Yhdistys myyntivälittää hevosten, aasien ja muulien väreihin ja perinnöllisiin sairauksiin liittyviä geenitestejä.
”Värigeenitestit ovat se juttu. Erityisesti suomenhevosten omistajat testauttavat hevostensa värejä. Etenkin suomenkirjavuuden (splashed white) ja dominanttivalkoisen testit ovat suosittuja” Kairtamo sanoo.
Suomenhevosella dominanttivalkoinen voi ilmentyä Kairtamon mukaan todella pieninä merkkeinä, esimerkiksi pelkkänä tähtenä. Yksilöstä ei siis aina pysty päättelemään värigeenien perimää silmällä katsoen.
”Vaikka merkit olisivat pieniä, voi hevonen silti kantaa dominanttivalkoisen geeniä. Jos varsa saa tämän geenin molemmilta vanhemmiltaan, se ilmentää voimakkaammin merkkejä.”
Dominanttivalkoisilla hevosilla voi esiintyä sekakarvaa koko rungon alueella vähäisessä tai runsaammassa määrin.
”Suomenhevosen erikoisempien värien sukulinjat ovat suppeita. 1900-luvun alussa kantakirjaan hyväksyttäväksi suosittiin pääasiassa rautiaita hevosia. Suomenhevosella päistärikköväritys periytyy yhdestä ainoasta emälinjasta ja pitkään myös kimot suomenhevoset olivat harvinaisia.”
Kairtamo toteaa, että etenkin suomenhevosen värigeenitesteistä voi olla paljon iloa, jos halutaan jalostaa kansallisrotuun erikoisvärisiä yksilöitä. Myös terveydellisistä syistä geenitesteistä on hyötyä, sillä suomenhevosessakin esiintyvä hopeageeni aiheuttaa molemmilta vanhemmilta perittynä muun muassa synnynnäisiä silmän epämuodostumia.
”Esimerkiksi päistärikkögeeni on dominoiva, eli yksikin kopio geenistä ilmentää päistärikköä väriä. Suomenhevosessa esiintyy voikkoväriä, mutta hallakkogeeniä ja sabinokirjavuutta ei toistaiseksi ole rodusta löytynyt. Hopeageeni puolestaan esiintyy usein suomenhevosella piilevänä, koska se ei näy rautiaassa, vaan ainoastaan mustassa ja ruunikossa.”
Kairtamo toteaa, että esimerkiksi puoliverihevosillakin on mahdollista jalostaa kirjavuutta ja erikoisvärejä, mutta se ei näytä Suomessa olevan trendinä. Jos tätä haluaa tehdä, kertoo geenitesti esimerkiksi sen, montako kopiota hevosyksilöllä on kirjavuusgeenistä.
Arkistokuvassa tummanrautiaanpäistärikkkö ori Taikavalontuoja laiduntaa tuplavoikon Lakeuden Valottaren ja voikonpäistärikön Lakeuden Taikahelyn kanssa. Kuva: Helena MinkkiläVärigeenitesteihin verrattuna sairausgeenitestejä tilataan yhdistykseltä vähemmän. Kairtamo epäilee syyksi, että hevosenomistajat eivät ole näitä löytäneet ja toisaalta testit eivät ole hänen mukaansa ihan halpoja. Useissa roduissa on perinnöllisiä sairauksia, joiden kantajat löytyvät geenitesteillä.
”Tietyissä roduissa jalostukseen aiotuilta hevosilta pitää testata tietyt perinnölliset sairaudet. Sairauden kantajia ei hyväksytä tai käytetä jalostukseen. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi irlannincobien PSSM1 eli polysakkaridien kertymäsairaus, connemaraponien kavioiden irtoseinämäisyys ja puoli- ja täysverisillä Fragile foal -syndrooma. Friisiläisillä, arabeilla ja quartereilla perinnöllisiä, testattavia sairauksia on useampia.”
Suomenhevosille Kairtamo toivoo tulevaisuudelta erityisesti yhtä sairausgeenitestiä.
”Kesäihottumatesti olisi varmasti tarpeellinen ja suosittu.”
Vielä polttiaisallergiatestiä ei ole, sillä tutkimukset jatkuvat. Kairtamo toteaakin, että geenitestiä odotellessa hän vahvasti toivoisi sitä, että ihottumahevosia ei käytettäisi lainkaan jalostukseen.
”Toivoisin sellaisen säännön olevan jo nyt suomenhevosen jalostusohjelmassa.”
”Tällä tulee olemaan nostalgia-arvoa käyttäjille ja näiden hevosten suvuista löytyy ehkä uutta tietoa.”
Kairtamo kertoo, että lähiaikojen suuri ponnistus on Sukupostin laajan sivuston jo murenemassa olevan vanhan koodauksen ja samalla ulkoasun uusiminen. Yhdistys rahoittaa työtä kannatustuotemyynnillä ja on hakenut projektiin myös apurahaa. Kuukausittain muutaman pienikatteisen geenitestin myyntivälityksellä ja verkkokaupan kannatustuotteiden myynnillä isoa it-työtä ei paljon maksella.
”Geenitesteissä yhdistyksen kate on pieni, mutta voittoa tavoittelemattomalle yhdistykselle tärkeämpää onkin kertyvä tieto. Kun omistaja ostaa testauspalvelun, antaa hän samalla luvan julkaista geenitestien tiedot Sukupostissa.”
Vapaaehtoistyönä yhdistyksessä jatkuu monen vuoden projekti, jossa raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen arkistosta skannatun rekisterikortiston tietoja julkaistaan aikanaan uusilla sivuilla. Myös muu Hippoksen arkistosta ja Suomen Hevosurheilumuseosta kerätty materiaali työstetään julkaistavaksi.
”Ratsuhevosten rekisterikortistossa on Suomeen tuotuja hevosia 50-luvulta 90-luvulle. Joukossa on paljon esimerkiksi ratsastuskouluhevosia, joten moni saattaa löytää sieltä vanhoja hoitohevosiaan. Tällä tulee olemaan nostalgia-arvoa käyttäjille ja näiden hevosten suvuista löytyy ehkä uutta tietoa.”
Juttua on muokattu 12.9. 2024 kello 12.57. Täsmennetty kohtaa, missä kerrotaan dominanttivalkoisten hevosten sekakarvan esiintymisestä.
- Osaston luetuimmat
