Eläinlääkäri Laura Laakso: Iloitkaa hevosten liikuttamisesta

Hevosen pitää liikkua päivästä yksi lähtien, ja rasitus on osa hevosen terveyttä, Laura Laakso muistuttaa.

Hän toteaa, että nykyisessä keskustelussa korostuvat turhan paljon hevosen treenaamiseen liittyvät negatiiviset asiat, kuten kuolainten aiheuttamat ongelmat tai rasitusvammat. Kyllä, virheitä tapahtuu ja ongelmakohtia on, mutta ei ole järkeä ajatella, että ratsastus tai ajaminen olisivat lähtökohtaisesti lainkaan huono asia hevoselle. Päinvastoin, se on se, mikä tuo iloa ihmiselle, hevoselle ja yhteiseen tekemiseen.

Laakso harmittelee, kuinka usein puhutaan siitä, että hevonen on ratsastettu rikki.

”Mutta kuinka monta on seisotettu rikki? Ja ne ovat usein niitä hevosia, jotka eivät tule koskaan hoidettaviksi”, hän huomauttaa. ”Hevosen liikuttaminen on tärkeä ja iloinen asia. Hevonen on meillä liikkumishommissa, ja se on hyvä asia, koska liikunta takaa hevosen terveyden.”

Laakso muistuttaa, että hevosalalla on erilaisia ihmisiä, ja ammattilaiset ja harrastajat toimivat usein eri lähtökohdista. Harrastajan ei ole syytä kaikessa jäljitellä ammattilaisia.

”He tekevät paljon hyvin, mutta ammattilaisilla on taloudelliset intressit reunaehtona. Ammattilainen tietää enemmän ja osaa enemmän, mutta palkka pitää myös saada. Aina hyvinvointi ja taloudelliset intressit eivät kohtaa, ja siitä on relevanttia keskustella”, hän huomauttaa.

Esimerkiksi suomalaisen kasvattajan tai nuoren hevosen omistajan ei kannata ottaa kaikessa mallia Keski-Euroopan kasvattajista. Siellä hevoset saavat liikkua ryhmässä isoilla ja laitumilla, mikä on hyvä asia. Taloudellisesti fiksua on kuitenkin ottaa ne sieltä suhteellisen myöhään ja sitten laittaa nopeasti treeniin. Suomalaisella harrastajalla tai kasvattajalla on yleensä yksi tai kaksi varsaa, ja niiden kanssa voi toimia eri tavalla.

”Keski-Euroopassa isoilla talleilla nuoret hevoset hoidetaan joutokarjana kuten nuoret eläimet lehmätiloillakin: isossa pihatossa mahdollisimman vähin toimenpitein. Sitten jossain vaiheessa ne sisäänratsastetaan nopeasti ja keinoin, jotka eivät aina noudata Suomessa hyväksyttyjä koulutusmetodeja. Ihmisten motivaatiota ohjaavat erilaiset tekijät, ja vain yksi niistä on hevosen terveys”, Laakso huomauttaa.

Yhden tai kahden nuoren hevosen kanssa on mahdollisuus ja syy aloittaa käsittely ja tekeminen aikaisemmin. Hevoset pitää saadaan liikkeeseen, ja erityisesti silloin, jos hevosille ei tule liikettä isossa laumassa isolla laitumella, sitä kannattaa tehdä ihmisen ohjaamana. Nyt nuorten hevosten kanssa varotaan usein turhan paljon, Laakso sanoo.

”Liian usein tulee vastaan sitä, että kun hevonen kasvaa isoksi, sen annetaan möllötellä pihatossa nelivuotiaaksi. Se ei edistä hevosen urheilukäyttöä ja kestävyyttä.”

Sen sijaan hevosen pitää jo nuorena opetella tekemään pienissä määrin sitä, mitä se tekee isona, mutta asteittain ja monipuolisesti.

”Ravihevosilla aloitetaan 1,5-vuotiaina ja laukkahevoset kilpailevat 2–3-vuotiaina. Meidän ratsuhevosilla on tosi korkea täysiveriprosentti, ja kyllä ne kestävät ratsastajan selässä, kun tehdään vähitellen ja pienissä erissä”, Laakso sanoo.

Toki omaehtoinen liikkuminen on lisäksi hyvästä. Laakso suosisi nuorten hevosten kanssa esimerkiksi laidunten käyttöä myös talvella. Kun maa on jäätynyt ja hanki päällä, nuoret hevoset kannattaa päästää takaisin laitumille liikkumaan joukossa.

Hyviä tapoja liikuttaa ovat myös ajaminen ja irtohypytys. Selkään sopii mennä 2-vuotiskaudella.

”Leikin ja liikkeen kautta. Liikunta motivoi itsessään hevosta”, Laakso sanoo.

Kasvurajojen umpeutumista hän ei pidä merkittävänä. Selkänikamat kasvavat 7-vuotiaaksi saakka, ja liikunta vahvistaa luita.

”Hevosen jalastahan tulee juuri niin vahva, kuin siitä tarvii tulla”, Laakso sanoo.

Luu on elävää kudosta, ja jos liikunnassa on pitkiä taukoja, se heikentyy.

Liian nopeasti tai liian paljon ei pidä tietenkään tehdä minkään ikäisen hevosen kanssa – siitä voi olla tuloksena jopa rasitusmurtumia ja luukipua. Ontuminen pitää kasvavalla nuorella hevosella ottaa aina heti vakavasti, Laakso painottaa.

Taukojen jälkeen hevonen pitää aina ottaa asteittain takaisin töihin.

”Tästä ei ole tieteellistä tutkimusta, mutta perussääntö on, että kunnon nostamisen jakso pitäisi olla aina yhtä pitkä kuin hevosen lepojakso on ollut”, hän neuvoo.

Laura Laakso muistuttaa, että hevonen kypsyy tehtäviinsä vähitellen. Kuvituskuva. Kuva: Elina Paavola

Laakso näkee, että Suomessa nuorten ratsuhevosten kilpailuluokat ovat vaatimustasoltaan hevosille sopivia. Samalla on muistettava, että hevonen kypsyy tehtäviinsä vähitellen. Siihen on syynsä, miksi lähtökohtaisesti 8-vuotiailla ei startata GP:tä.

Nuorilla hevosilla oman aikansa ottaa myös kilpahevosen elämään tottuminen, eli oppiminen esimerkiksi pesemiseen, matkustamiseen, uusiin paikkoihin ja majoittumiseen.

”Koulutukseen tarvitaan rauhaa. Tässä ei toimita vain fyysisen, vaan myös henkisen kunnon kanssa. Stressi on isossa osassa hevosen rasitusta”, Laakso muistuttaa.

Hän painottaa, että kuten ihmisurheilijat tekevät, myös ratsastuksessa on tiedettävä, mitä treenaa: peruskuntoa, voimaa, lajitekniikkaa, henkistä kestävyyttä vai jotain ihan uutta asiaa.

Joskus ongelmia tuovat valmennusviikonloput, kun mennään maneesille ja sitten tehdään pitkä treeni, johon kuuluvat niin voimaa vaativat laukkapiruetit kuin lisätyt ravit.

”Se voi olla, että pakka ei kestä sitä, ja joku paikka prakaa. Ymmärrän kyllä odotukset, kun on raahannut itsensä ja hevosen maneesille ja on menossa 500 euron hintaiseen valmennukseen nuttura kireällä, ja sitten hevosta vain rentoutetaan tai tehdään esteiden sijasta kavalettityötä. Kyllä se ketuttaa, mutta valmentaja on silloin oikeassa. On hyvä, että näin käy”, Laakso sanoo.