Hidalgo Heldia on ollut jo useamman vuoden ajan Kaunisaho Brunetin hoitohevonen. Kuvassa hevosen taustajoukot juhlivat hopeadivisioonan voittoa viime vuoden toukokuussa Åbyn raviradalla. Kuva: Malin Albinsson / TR Bild
Hevosenhoitajaksi palannut Tiina Kaunisaho Brunet: ”Ei elämästäni ole tullut ainakaan huonompaa, vaikken ole koskaan laskenut tehtyjä työtunteja”
Pitkän linjan hevosammattilainen oli ensimmäisiä suomalaisia hevosenhoitajia Ranskan Grosboisin valmennuskeskuksessa 90-luvun puolessa välissä. Hän on myös myynyt pakastettua leipää Ranskasta Stockmanille.Tilaajalle
Kuvassa Fionan kanssa Solvallassa oleva Tiina Kaunisaho Brunet (oik.) kokee juurtuneensa Ranskaan. Yhteydenpito Suomeen on kuitenkin tiivistä perheen ja ystävien suuntaan. Kuva: Lars Jakobsson / TR BildRakkaudesta raviurheiluun ja hevosiin on kulunut sanonta, mutta Tiina Kaunisaho Brunetin kanssa keskusteltaessa se tulee eittämättä mieleen. Jo 90-luvun alussa Suomen taakseen jättäneen Kaunisaho Brunetin työhistoria pitää sisällään paljon hevosia, mutta myös lähemmäs 20 vuotta muun alan töitä ennen paluuta hevosenhoitajan töihin.
Nurmijärveltä kotoisin olevan hevosammattilaisen tie hevosten pariin oli hyvin 70-luvun lopun ajankuvan mukainen.
”Sedälläni oli suomenhevosia Pohjois-Savossa. Siellä tuli oltua kaikki lomat. Kotona ollessani aloin käymään lähiseudulla sijainneella tallilla. Siellä oli ravureitakin, ja hevoset vaihtuivat melko nopeaan tahtiin. Samalla kuitenkin oppi tekemään töitä ja käsittelemään erilaisia hevosia”, muistelee Kaunisaho Brunet nuoruusvuosiaan.
Työskentely ravitallilla erosi hyvin paljon 80-luvun alussa siitä mihin nykypäivänä on totuttu. Nykyisin naispuoliset hoitajat ovat enemmistönä talleilla, ja esimerkiksi nuorten ohjastajien lähdöissä naisten osuus on viime vuosina noussut voimakkaasti. Näin ei kuitenkaan ollut Kaunisaho Brunetin aloitellessa työuraansa.
”Menin tallille töihin päästyäni peruskoulusta. Mutta silloin ei naisille haluttu esimerkiksi opettaa kengitystä tai saati että olisimme saaneet ajaa kilpaa tallin hevosilla. Se oli sitä aikaa, ja nykyään ovat asiat totta kai eri tavalla.”
Kaunisaho Brunet ei kuitenkaan tyytynyt tilanteeseen, vaan halusi oppia lisää raviurheilusta ja hevosalasta. Hän hakikin Kaustisen raviopiston kautta aikojen ensimmäiseen hevosenhoitajakoulutukseen. Vuoden mittaiseen koulutukseen osallistui useampi vieläkin raviurheilun parissa toimiva.
”Muun muassa Mikko Aho, Petri Tarrimaa, Kari Lehtonen ja Helena Balac olivat kurssikavereinani. Minulla oli ehkä vähän eri lähtökohdat kuin osalla kouluun tulevilla, olin työskennellyt kuitenkin vuoden verran ravitallilla ennen koulun alkua. Hienot muistot Kaustisen vuodesta jäi, ja pidämme vieläkin yhteyttä kurssikavereiden kanssa.”
Valmistumisen jälkeen Kaunisaho Brunet aloitti työskentelemään Aki Antti-Roikolla. Valmentajan muuttaessa Orimattilaan, suuntasi Kaunisaho Brunet valmentajan perässä takaisin eteläiseen Suomeen Ylivieskasta.
”80-luvun lopulla siirryin Anssi Niiniselle töihin, ja sieltä sitten Alpo Harjun yksityistallille. Sitten tuli kuitenkin sellainen tunne, että pitää kouluttautua jollekin muullekin alalle kuin hevosalalle. Olisi jokin laskeutumisalusta, mikäli hevoshommat alkavat kyllästyttää tai fysiikka ei vain kestä.”
Uuden ammatin hankinta ei jäänyt idean asteelle, vaan Kaunisaho Brunet suoritti kaupallisen alan tutkinnon Jyväskylän kauppaopistossa. Koulutuksesta tulisi olemaan myöhemmin hyötyä, mutta vielä ei ollut kuitenkaan aika siirtyä pois hevosten parista. Itseasiassa hänen käydessään koulua kulkivat hevoset koko ajan mukana vierellä.
”Enhän minä halunnut kokonaan luopua hevosista ja raviurheilusta. Kävin Ahokkaan veljesten tallilla muutamana päivänä viikossa auttelemassa. Pysyi tuntuma yllä”, naurahtaa Kaunisaho Brunet.
Hidalgo Heldian kanssa kuvassa oleva Kaunisaho Brunet viihtyy mainiosti Ruotsissa hevosenhoitajana. Kuva: Tiina Kaunisahon albumiKoulusta valmistumisen jälkeen oli aika suunnata ulkomaille hevosalan töihin. Ensimmäinen työpaikka oli suomalaiskytköksellä varustettu. Pekka Korpi avasi Belgiaan filiaalin 90-luvun alussa, ja Kaunisaho Brunet aloitti kultasormen palveluksessa.
”Viitisen vuotta olin yhteensä Belgiassa. Aluksi Pekalla, ja sitten vielä kolmisen vuotta muualla Belgiassa hevoshommia. Voitin muuten Belgiassa olon aikana naisohjastajien Belgian mestaruuden. Pääsin edustamaan Belgiaa Suomessa järjestetyissä EM-kisoissa. Tulipahan ajettua kilpaakin mukavasti.”
Belgian raviurheilun alkaessa luisumaan alamäkeen 90-luvun puolen välin jälkeen, otti ulkomailla työskentelystä innostunut Kaunisaho Brunet suunnan Ranskaan.
”Olin yhden talvimeetingin ajan Pierre Levesquella töissä. Sitten olin pari vuotta Jean Yves Raffegeaun palveluksessa ennen siirtymistäni Anders Lindqvistille.”
Ruotsalainen Anders Lindqvist oli juuri siihen aikaan menestyksen huipulla. Tallista löytyi muun muassa Louise Laukko, Huxtable Hornline, The Bad Boy ja monta muuta suurkilpailumenestyjää. Kaunisaho Brunetin työtehtäviin kuului Lindqvistin tallin paperiasioiden hoito.
”Olin yksi ensimmäisistä suomalaisista Grosboissa, vähän minun jälkeeni tulivat sitten muun muassa Kirsi Manninen ja Tiina Lahti. Joka tapauksessa ranskan kieli tuli opittua melko nopeasti, sillä harvempi työkavereista puhui englantia. Oli pakko opetella ranskan kieli.”
”Myin muun muassa pakastettua Ranskassa valmistettua leipää Stockmanille.”
Lindqvistillä työskentelyn jälkeen hevosalan töihin tuli reilun 15 vuoden tauko. Perheen perustamisen jälleen Kaunisaho Brunet työskenteli 15 vuoden ajan vientisihteerinä.
”Kaupallisesta koulutuksesta oli hyvinkin hyötyä. Tyttären ollessa nuorempi keskityin perhe-elämään, kaupallisen alan työ tarjosi hyvää vaihtelua. Myin muun muassa pakastettua Ranskassa valmistettua leipää Stockmanille”, naurahtaa Kaunisaho Brunet.
Paluu hevosalalle poltteli kuitenkin koko ajan kokeneen hevosammattilaisen mielessä. Kosketuspinta hevosiin säilyi tyttären ratsastusharrastuksen kautta. Jälkikasvun muutettua omilleen, oli äidin aika palata hevosalalle. Ranskan palkkataso ei houkuttanut palaamaan alalle.
”Olisin saanut saman palkan kuin 90-luvulla, ja silloin asunto tuli kylkiäisenä. Ajattelinkin kokeilevani työskentelyä Ruotsissa. Myin kaikki tavarani Ranskassa, ja suuntasin kahden matkalaukun kanssa Ruotsiin vajaat seitsemän vuotta sitten. Ensimmäinen työpaikka oli Reijo Liljendahlilla.”
Liljendahlin tallilta matka jatkui Johan Untersteinerin tallille Halmstadiin. Vajaan kolmen vuoden jälkeen työpaikaksi vaihtui Conrad Lugauer. Saksalaisvalmentajan vaihdettua eteläisen Ruotsin Menhammarin siittolaan lähelle Tukholmaa, seurasi kokenut työntekijä perässä.
”Hyvin minä vielä kestän parikymppisten kollegoiden tahdissa.”
Vaikka muutaman vuoden kuluttua Kaunisaho Brunet täyttää 60 vuotta, jaksaa hän tehdä hevosenhoitajan fyysisesti raskasta työtä.
”Ainakin tällä hetkellä on ajatuksena tehdä hevoshommia eläkeikään asti. Näillä työvuosilla on oppinut, että hyvällä työn organisoimisella säästää aika paljon itseään. Hyvin minä vielä kestän parikymppisten kollegoiden tahdissa.”
Pitkän linjan hevosammattilainen nostaa esiin suurimpana erona verratessaan työuransa alkua ja nykytilannetta työmoraalin erilaisuuden.
”Enkä tarkoita nyt pelkästään hevosalaa, vaan ihan ylipäänsä suhtautumista työn tekoon alasta riippumatta. Nykyään ollaan paljon tarkempia työtunneista, eikä laiteta itseä likoon. Ei elämästäni ole tullut ainakaan huonompaa, vaikken ole koskaan laskenut tehtyjä työtunteja.”
- Osaston luetuimmat
