Hirvikoira Pera selviytyi kolmen päivän karkumatkastaan susialueiden läpi

Peräseinäjoella viiden koiran laumassa lokoisia koiranpäiviä viettävä harmaa norjanhirvikoira Pera järjesti lokakuun alussa perheelleen jännityksentäyteiset kolme vuorokautta.

Kiltiksi, rauhalliseksi ja kotioloissa tottelevaiseksi kuvattu nelivuotias uros otti ja karkasi kotisohvalta ovenraosta ulos ja edessä seisoneen labradorinnoutajan jalkojen välistä puikkelehtien suoraan metsään.

Peran isäntä Jari Hietaranta käytti kaiken ääniarsenaalinsa koiran kutsumiseen takaisin, mutta turhaan.

”Pera ulkoilee kotipihassa tavallisesti irti, kuten noutajammekin. Metsän puolelta taisi tulla todella vahvat hajut, niin päättäväisesti se reissulleen lähti”, Hietaranta kertaa katoamisaamun tapahtumia.

Pera on laajahakuinen, itsenäisesti toimiva metsästyskoira. Tyhjästä metsästä se tulee kutsumalla, ja hirven perästä sen saa pois tienylityksessä, ehtimällä hirven ja koiran väliin. Perään on kuitenkin turha huudella. Niin nytkin.

”Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, kun se lähtee omatoimilenkille. Huoli on kova, kun koira katoaa ilman tutkapantaa alueelle, jossa on susia. Katoamispäivänäkin lähistöllä raportoitiin sudenjäljistä.”

Pera on laajahakuinen ja itsenäinen riistanetsijä, kehuu Jari Hietaranta koiraansa.  Kuva: Johanna Koskiahde

Hietaranta ja puoliso Marianne Aho levittivät Peran katoamisilmoitusta Facebookissa ja suoraan lähiseurojen metsästäjille.

”Suuri kiitos kaikille, jotka tulivat avuksi Peraa etsimään. Naapuripitäjistä asti saatiin apuvoimia. Se kertoo hirvikoiraharrastuksen yhteisöllisyydestä, kun pyyteettä autetaan. Kahtena iltana metsäteitä ajeli ja koiran haukkua kuulosteli useampi kymmenen henkilöä. Oman auton mittariin tuli etsinnän aikana 500 kilometriä.”

Epätietoisuus tapahtumista on katoamisessa pahinta. Koiran selviytyminen useita vuorokausia hengissä susialueella tuntui mahdottomalta. Hietaranta ehti jo luopua toivosta.

”Sitten tiistai-iltana kahdeksan aikaan puhelin soi. Virroilla Kurjenkylässä oli otettu auton kyytiin hirvikoira.”

Pera oli pitkän lenkkinsä päätteeksi ollut valmis löydettäväksi. Se hakeutui ensimmäisen kohtamaansa ihmisen luokse, hakkuutyömaalla olleen moton liepeille. Koneen kuljettaja oli keskeyttänyt työnsä ja tehnyt tuttavuutta ystävällisesti käyttäytyneen koiran kanssa.

Kuljettaja soitti tutulle metsästäjälle, joka oli siltä istumalta lähtenyt ajamaan löytöpaikalle. Etsintäilmoituksen ansiosta hän osasi ottaa yhteyttä Hietarantaan.

”Uskomattomalta se tuntui, kun saatiin väsynyt ja reissussa laihtunut mutta muuten hyväkuntoinen Pera kotiin. Pari päivää se lepäsi ja söi tupla-annoksia”, isäntä kertoo.

Peran selviytyminen karkumatkastaan ehjin nahoin oli ihana yllätys kotiväelle.  Kuva: Johanna Koskiahde

Metsästyskoiran työssä on vaaransa, liikenne yksi suurimmista.

”Autoilijoiden on hyvä muistaa, että kun oranssiin pukeutuneita ihmisiä näkyy tienvarsilla, on syytä hiljentää vauhtia. Eteen voi loikata hirvi, koira tai molemmat”, Hietaranta muistuttaa.

Syksyn hirvijahdeissa Pera pääsee osoittamaan riistanlöytökykynsä. Ilmavainuisena ja laajahakuisena koirana se heittää pitkään lenkkiä etsiessään hirviä. Pera toimii yhtä lailla perheen 10-vuotiaan pojan Miskan ohjauksessa.

”Jos en itse ehdi jahtiin, Miska ja Pera lähtevät. Kuskin poika tarvitsee, mutta koiran ohjaaminen häneltä sujuu ongelmitta”, kehuu Hietaranta.

Sitkeä työskentelijä Pera ei karta villisikaa tai karhuakaan.

”Pera on isänsä puolelta karhunhaukkuun taipuvaista sukua. Se seuraa rohkeasti karhunjälkeä, sitä on kokeiltu harjoittelumielessä”, Hietaranta kertoo.

Karhukanta on Peräseinäjoen alueella vahvistunut viime vuosina. Tilanne huolestuttaa alueen asukkaita.

”Tältäkin kesää on tiedossa useampi pentue. Havaintoja saadaan riistakameroista ja pelloilla ne käyvät hajottamassa paaleja.”