Laura Hyyryläinen saattaa laulaa navettatöidensä ohessa stemmoja ja välillä tanssahdellakin, mutta rumpua ei hän ei lehmille soita. Kuvauksessa rummutus herätti karjassa kiinnostusta. Kuva: Sanne KatainenMäntyharjuTässä sambassa soi ruokaketju – Helsingin karnevaalikulkueessa kuullaan maitotilan emännän tekemä laulu
Kun maitotilan emäntä Laura Hyyryläinen lähtee lypsylle, luovuus alkaa pulputa. Tällä viikolla Helsingin sambakarnevaaleilla kuullaan ruoka-aiheinen teos, jonka rytmitti lypsimen tykytin.TilaajalleTänä kesänä Helsingin keskustassa soikin sellainen samba, jota kannattaa kuunnella ihan uusin korvin!
Helsingin sambakarnevaaleilla 8.–14.6. värikkäiden asujen ja rytmien joukossa tuomariston ja yleisön suosiosta kilpailee nimittäin ryhmä, joka laulaa, rummuttaa ja tanssii kunniaa suomalaiselle ruokaketjulle.
Sävelmän nimi on Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja sen takana mäntyharjulainen maitotilayrittäjä Laura Hyyryläinen, 40.
”En ollut koskaan ajatellut, että tekisin itse musiikkia tai sambabiisin. Kun sitten tuijottelin vanhaa ruosteista kyntöauraa, ajattelin, että tuossahan olisi hyvä aihe, suostuisivatkohan muut siihen. Aihe jäi minun avattavakseni.”
”Muut” ovat Força Natural -sambayhdistys, joka harjoittelee Kouvolassa ja Lahdessa.
Kun Hyyryläinen käynnisti lypsykoneen ja aloitti lypsyn, tekstiä ja musiikkia alkoi vain pulputa.
”Ruokaa, ruokaa, ruokaa kertoo lypsäjän ajatuksia ruoan- ja sambannälästä ja perää kiitollisuutta koko ruokaketjua ja kulttuuria kohtaan”, Hyyryläinen kertoo.
Kun Hyyryläinen käynnisti lypsykoneen ja aloitti lypsyn, tekstiä ja musiikkia alkoi vain pulputa.
”Me tuottajat teemme paljon, mutta saamme vähän”, Laura Hyyryläinen sanoo. Kuva: Sanne Katainen”Me tuottajat teemme paljon, mutta saamme vähän ja tiloja lopettaa jatkuvasti. Toimivaan ruokaketjuun tarvitaan sen jokainen osa, myös viimeinen lenkki eli ruokailija. Jos jokin ketjussa sakkaa, se on kylmää kyytiä kaikille.”
Sama kiitollisuus pätee myös sambaan, sillä karnevaalikaan ei valmistu keneltäkään yksin. Hyyryläisen oman sambajoukon koko on 40–50 esiintyjää.
Ruokaa, ruokaa, ruokaa, kuka sen tekee? Luonnonvoimat meistä täällä huolen pitelee. Rytmissä vatsain nytkin murisee-ee-ee. Pliis, mulle batucadaa tee!
Hyyryläinen kertoo kasvaneensa Lahden Kalliolassa ”metsässä”, mutta kotona ei erityisesti puhuttu siitä, mistä ruoka tulee.
”Äiti piti kasvimaata, mutta minä enimmäkseen piirtelin ja näpertelin. Nyt kun olen asunut 20 vuotta maatilalla, opetellut, mokannut, yrittänyt uudestaan, joskus onnistunut, välillä jo luullut osaavani ja taas mokannut, tiedostan entistä kipeämmin, miten monen asian summana porkkana kasvaa, säilyy kellarissa ja hyppää herkulliseksi raasteeksi lautaselle.”
Hyyryläinen kasvattaa vaihtelevalla menestyksellä muitakin kasviksia ja leipoo omasta rukiista leipää.
Laura Hyyryläinen kaipaa ihmisille enemmän ymmärrystä siitä, mitä ruoantuotanto ja vaikkapa onnistunut sato vaativat. Kuva: Sanne KatainenHänestä ruoantuotantoa ja ruokaketjua tulisi opettaa kaikille, vaikka enemmän arvostetaankin tietotekniikan ja julkisten kulkuneuvojen käytön osaamista.
”On tärkeää ymmärtää, mitä töitä onnistunut sato tarvitsee ja kuinka suuri merkitys säillä on. Ruoantuotannon ei pitäisi olla vain pienen porukan osaamista, koska jälkipolvien on vastattava riittävästä ravinnosta myös kylmillä jaksoilla, kriiseissä ja katovuosina. Nälkä tulee yllättävän nopeasti, jos silloin vasta opetellaan.”
Maa sadon antaa,kädet multaan painakaa. Nöyrinä. Ruokaketju elintärkeä: Arvo oikea toisillenne antakaa! Taivas, sateet, tuulet, pörriäiset, madot, farmit, kaupat, kuljetus, kokit, jalostamot.
Hyyryläinen on innoissaan maailmasta, jonka samba ja musiikin tekeminen ovat avanneet.
”Käyn karnevaaleilla, joka on luovaa ja elämäniloista juhlaa, ja olen saanut opetella säveltämistä ja päästä studioon äänittämään. Tämä on hauska opintomatka: samaan aikaan voi olla innostunut, jännittää ja tuntea vähän ylpeyttäkin tekemisistään ja silti vähän hävettää, että tuliko siitä mitään.”
Kulttuurilla on suuri ravintoarvo arjen jaksamisessa, Hyyryläinen sanoo. Hän laulaa myös kirkkokuorossa ja osaa soittaa pianoa.
”Kun istun pianon ääreen, ei synny mitään luovaa. Mutta kun menen navetalle, johan alkaa tapahtua: säveliä ja tekstiä alkaa tulla! Rytmittäjänäni on toiminut lypsimen tykytin, ja lypsykoneen äänenkorkeus antaa taustat!”
Lypsäminen on rutiiniomaista toistoa ja helposti samba voisi viedä ajatukset Rion riemuihin ja Copacabanan valkoiselle hiekalle.
”Havainnoin koko ajan lehmiä, sillä nekin ovat omalla tuulellaan päivästä riippuen.”
Mutta ei:
”Havainnoin koko ajan lehmiä, sillä nekin ovat omalla tuulellaan päivästä riippuen, ja kiimat ja muut on tietenkin huomattava. Mutta aivoni toimivat niin, että työtä tehdessä käynnistyy toisenlainen intohimo ja luovuttaa lähtee tulemaan.”
Hyyryläinen nauhoitti navettasävellyksensä videolle ja rummutti korvakuulolta ”niin kuin se minun päässäni soi”. Toinen ryhmäläinen kirjoitti nuotit.
”Omalle tekemiselleen sokeutuu, joten mietimme rytmitystä ja muuta biisipäivässä. Istuimme meillä lasikuistilla pianon äärellä ja katselimme lehmiä.”
Ruokaa, ruokaa, ruokaa -navettasamba sai ryhmältä hyvän vastaanoton, vaikka mut eivät ole ruoantuottajia.
Laura Hyyryläinen soittaa sambakulkueessa caixalla ja tamborimilla peruskomppia, jonka edellinen sukupolvi opettaa aina seuraavalle. "Ihan niin kuin meidän ruoantuottajiemme työssäkin." Kuva: Sanne KatainenRuoasta laulaminen on poikkeuksellista, ja Hyyryläisellekin siinä yhdistyy monta uutta asiaa: säveltäminen, sanoittaminen ja ruoantuotannosta intoilu.
Hän nimittäin näki ensimmäistä kertaa lehmän vasta 20 vuotta sitten.
”Olimme lapsuudessani mökkiläisinä Mäntyharjun liepeillä Kuomiokoskella, ja löysin täältä 19-vuotiaana mukavan maajussin”, hän kertoo.
Laura on omaa sukua Ilola ja kotoisin Lahdesta. Hän kävi siellä lukion ja Mikkelissä puuartesaanikoulun ja hankki maatilalle muuton myötä myös maaseutuyrittäjän tutkinnon. Sitä tarvittiin sekä opin että sukupolvenvaihdoksen vuoksi.
Laura Hyyryläinen näki lehmän ensi kertaa vasta aikuisena, mutta nyt hänellä on alan tutkinto ja ammatti. Kuva: Sanne KatainenLypsyjen ohella hän opiskeli myös lähihoitajaksi ja on tehnyt maatilatöiden ohella keikkaa vanhusten parissa.
”Meidän kokoisemme tila on niitä hiipuvia. Investointien olisi pitänyt olla paljon isompia, jos olisimme halunneet pysyä vauhdissa mukana.”
Nuoripari teki kymmenen vuotta sitten peruskorjauksen, ja lypsypaikkojen määrä lisättiin 25:een. Eläimiä on kaikkiaan nelisenkymmentä.
”Pihattoa ei ole, ja lypsyrobotti olen minä!”
”Opettaja tiesi, että pidän musiikista, mutta olin hirveän ujo.”
Samba taas astui Hyyryläisen elämään lukion ekaluokkalaisena.
”Tietotekniikan tunnille tuli Lahden samba Maracanãn jäseniä esittelemään rumpuryhmän toimintaa, ja opettaja veti minut siihen, että Lauraa voisi kiinnostaa. Hän tiesi, että pidän musiikista, mutta olin hirveän ujo.”
Opettajan kannustus voi avata muillekin uusia harrastuksia. Kuva: Sanne KatainenHyyryläinen lähti mukaan viikkotreeneihin, edistyi ja ehti vielä alaikäisenä karnevaaleihinkin. Lyhyitä opinto- ja lastensaantitaukoja lukuun ottamatta samba on kulkenut mukana koko ajan, etänä ja karnevaaleilla.
Hän kävi nuorena myös tanssitunneilla liikunnan ilosta, mutta musiikki oli jo varhain tanssia tärkeämpää.
”Rumpuryhmä loppui, mutta sitten perustettiin Forca Natural ja hyppäsin sinne soittamaan.” Tosin treeneihin hän pääsee vain satunnaisesti lypsyaikojen ja välimatkan takia.
Yhdistys täyttää ensi vuonna 20 vuotta ja syntyi aikanaan Capoeira Forca Naturalin sivutuotteena.
Sambakulkue ei ole vain suuria höyheniä, näyttäviä päähineitä ja kimaltelevia bikineitä.
Sambakulkue ei ole vain suuria höyheniä, näyttäviä päähineitä, kimaltelevia bikineitä, paljasta pintaa ja lantion keikutusta. Lauluissa on sanoma, musiikki tarkoin mietittyä ja kulkueen jäsenillä omat roolinsa.
Myös sambakoulussa on eritasoisia ryhmiä iästä ja tanssitaidoista riippuen, lapsista lähtien. Esimerkiksi baianat, eräänlaiset äiti- ja hedelmällisyyssymbolit, tanssivat rauhallisemmin pyörien näyttävissä hameissaan, Hyyryläinen kertoo.
”Taitavimmat ja usein nuoremmat tanssijat kilpailevat päästäkseen passistoiksi eli yksilötanssijoiksi. He tavallaan ansaitsevat taidoillaan bikininsä.”
Vaatii hyvää kuntoa tanssia ja laulaa tunnin, kun asutkin päähineineen painavat useamman kilon.
Harrastajat valmistavat yleensä itse asunsa. Hyyryläisen ryhmä pyrkii käyttämään kierrätysaineksia.
Puvuissa on joka vuosi eri teema. ”Yhtenä vuonna olimme Pyhän Yrjön valkeita hevosia ja viime vuonna kahdeksansilmäisiä perhosapinoita. Päähineessä on Kuoma-toppakangasta, joulupallo ja sampoopullosta tehdyt ripset. Kuva: Sanne KatainenSamban musiikki on tietynlaista rummunsoittoa, rytmiä, batucadaa. Rumpuja on kymmenkuntaa lajia, joista suurin on surdo. Hyyryläinen soittaa caixaa ja tamborimia, ja rumpuryhmää eli bateriaa johtava mestre huolehtii, että iskuja tulee jokaisesta rummusta keskenään harmoniassa.
Mestre myös virittää soittimet.
”Mielipiteet jakautuvat siinä, onko rummut häly- vai melodiasoitin. Meidän sambakoulumme nojaa perinteisiin ja rumpujen pitää olla vireessä myös keskenään. Mestari huolehtii, että iskuja tulee sopiva määrä, mutta eri aikaan.”
Rumpuryhmän lisäksi kulkueessa on yleensä vain ukulelen kokoinen pieni cavacuinho-kitara.
Sambakulkueessa kaikki tanssiryhmät myös laulavat.
”Ensin valitaan teema, sitten tehdään laajempi tarina eli enredo, kirjoitetaan kappale, äänitetään ja sovitetaan rummuille. Teema visualisoidaan kulkueeksi, jossa on tanssiryhmiä, soittajat, laulajat, lippupari, viirinkantaja ja lavastevaunut.”
Kilpailussa täysimittaiseen kulkueeseen tarvitaan ne kaikki. Rinnalla kulkee liuta avustajia kantamassa vettä ja tarvikkeita ja työntämässä lavastevaunuja.
Brasiliassa karnevaalit pidetään helmikuussa ja Espanjasskin viimeistään maaliskuussa, mutta Suomessa kesäkuun sanelee sää.
Voit kuunnella Ruokaa, ruokaa, ruokaa -samban täältä ja kaikkien koulujen musiikit Helsingin sambakarnevaaleilla 2026 täältä.
Força Natural kulkee kolmantena karnevaalikulkueessa, joka lähtee Senaatintorilta lauantaina 13.6. kello 15.
Laura Hyyryläinen
Rumpalina brasilialaisen sambakulttuurin harrastajayhdistys Força Naturalissa, joka toimii Lahdessa, Kouvolassa ja Tampereella.
Esiintyy ryhmänsä kanssa 13. kesäkuuta Helsingin sambakarnevaaleilla, joka on yleisöä viihdyttävän kulkueen lisäksi karnevaalisamban Suomen mestaruuskilpailu.
Kunkin ryhmän teema näkyy puvuissa, musiikissa ja kulkueen mukana kulkevassa lavastevaunussa, mutta ne ovat salaisia kavalkadiin saakka. Tuomaristo arvioi musiikin, asut ja tarinat.
Maatalousyrittäjä ja maidontuottaja Mäntyharjulla puoliso Antin kanssa. Lapset 15-vuotias Taito sekä 11-vuotiaat kaksoset Aino ja Iita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
