Pauli Nevala ratkoo mielellään ristikoita. Kuva: Johannes Tervo
Kaamea heitto teki Pauli Nevalasta juhlitun keihässankarin – nyt hän leikkaisi urheilupomojen palkoista
Teuvalainen Pauli Nevala oli harjoitellut niin huonoilla alustoilla, että Tokion olympialaisten sade kääntyi hänen onnekseen 60 vuotta siten.TilaajalleTeuva
Kultamitali nostatti ennennäkemättömän kansanjuhlan Pauli Nevalan kotona Etelä-Pohjanmaalla. Kuva: Johannes TervoLokakuun 14. vuonna 1964 oli keskiviikko. Sinä päivänä Pauli Nevala heitti Tokion olympialaisten keihäsfinaalissa. Hän muistaa sen kuin eilisen.
”Heräsimme Jorma Kinnusen kanssa aamuviideltä. Näimme hotellin ikkunasta, että vettä sataa kuin Esterin perseestä. Sanoin Jormalle, että tämä on hyvä. Tiesin, että vesi tekee huonoa monelle heittäjälle”, Pauli Nevala, 85, muistelee kotonaan Teuvalla.
Nevala oli oikeassa. Hiilimurskainen alusta pehmeni tihkusateessa käydyn olympiafinaalin edetessä. Nevala oli tottunut heittämään huonoimmillakin alustoilla. Kun muut runnoivat keihästä samasta kohtaa, hän osasi katsoa vauhdinottoradasta kovimmat kohdat.
Neljännellä kierroksella rävähti. Radioselostaja Juhani Haapasen sanoin Nevala kiskaisi "kaamean heiton". Tulos 82.66 kantoi loppuun saakka ja Nevalasta tuli Tokion olympiakisojen ainoa suomalainen yleisurheilun kultamitalisti.
Kotona Etelä-Pohjanmaalla kultamitali nostatti ennennäkemättömän kansanjuhlan.
”Tuntui kuin puoli Etelä-Pohjanmaata olisi ollut minua vastassa. Juhlia järjestettiin paljon. Sellainen pyöritys ei tehnyt hyvää luonteelleni ja saatoin käyttäytyä ylimielisesti. Nykyään ajattelen Veikko Lavia lainaten, että jokainen ihminen on laulun arvoinen”, Nevala sanoo kiikkustuolistaan.
”Elimme niin vaatimatonta elämää, että hyvä kun hengissä pysyimme.”
Nevala syntyi Pohjan pitäjässä, nykyisessä Raaseporissa, mutta hänen ollessa kolmevuotias perhe muutti Teuvan sivukylälle.
”Asuimme isänäidin pienessä mökissä, jossa oli yksi huone ja takka. Ruokaa keitettiin avotulella. Elimme niin vaatimatonta elämää, että hyvä kun hengissä pysyimme”, Nevala muistelee.
Köyhyyden lisäksi lapsuutta varjosti isän alkoholismi. Nevala muistaa, kuinka isä melskasi nähdessään viinapiruja. Muu perhe joutui viettämään useita öitä naapuritalossa.
Isä kohtasi väkivaltaisen lopun, kun talossa vieraina olleiden kulkukauppiaiden välille puhkesi humalainen riita. Toinen miehistä puukotti isän kuoliaaksi lasten valveilla ollessa. Nevala oli tuolloin yhdeksänvuotias.
Nevalaa kiusattiin koulussa. Kun liikuntatunneilla valittiin joukkueita, hänet jätettiin usein viimeiseksi, vaikka hän oli kova urheilemaan.
”Yhteiskunnallisesti olin pohjasakkaa. Lintsasin ja suoritin viidennen luokan kahteen kertaan. Sain nelosia ja vitosia, enkä aina edes ymmärtänyt mistä tunneilla puhuttiin.”
Nevala herkistyy, kun häneltä kysyy rakkainta lapsuusmuistoa. Se liittyy koulumatkoihin, jotka hän taittoi kävellen pellonreunoja ja jokirantoja pitkin. Hänellä oli tapana rallatella ja keksiä runoja koulumatkoillaan.
Erään kerran hänen mieleensä pulpahti runo: ”Pauli Lauri Nevala, voitti kaikki tuomarit, hei hei hei.”
”Se oli luonnon vihje, että minusta tulee vielä jotakin. Sain siitä voimaa, ja aloin lausua sitä koulumatkoilla.”
Kun viisilapsinen perhe muutti isän kuoleman jälkeen asumaan Teuvan Äystön kylälle, Nevala kohtasi elämänsä kannalta käänteentekeviä ihmisiä.
Uuden kodin lähettyvillä asui silloinen keihäänheiton Teuvan ennätysmies Aarne Männistö. Hän oli heittänyt 68 metriä. Nevala ihaili miestä ja haaveili heittävänsä jonain päivänä yhtä pitkälle.
13-vuotiaana Nevala meni töihin maatiloille elättääkseen perhettään. Läheisen pientilan isäntä Pullin Urho oli kova urheilumies. Hän aisti nuorukaisessa lahjakkaan ja palavasieluisen urheilijan alun.
”Hän lupasi hommata minulle keihään ja verryttelypuvun, jos alan urheilla. Siitä se kaikki alkoi”, Nevala muistelee.
Urheilusta tuli hänelle selviytymiskeino. Hän koki saavansa urheilemalla parempaa elämänlaatua.
”Minua eivät kiinnostaneet niinkään tulokset, vaan että saisin urheilemalla parempaa elämänlaatua. Vanhat konkarit Paavo Nurmi, Tapio Rautavaara ja Ville Ritola urheilivat ruokansa eteen. Siinä oli eri meininki kuin nykypäivänä.”
Pauli Nevala
Vuonna 1940 syntynyt keihäänheittäjä ja olympiavoittaja.
Voitti kultamitalin vuoden 1964 Tokion olympialaisissa. Saavutti EM-hopeamitalin Ateenassa 1969. Voitti suomenmestaruuden neljästi.
Ennätystulos keihäässä 92,64. Joutui lopettamaan uransa loukkaantumiseen vuonna 1971. Edusti koko uransa ajan Teuvan Rivakkaa.
Kertonut avoimesti käyttäneensä anabolisia steroideja aktiiviurallaan vuosina 1968–1970. Silloin hormonit eivät olleet kiellettyjä.
Teki pitkän työuran Teuvan kunnalla. Myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi joulukuussa 2011.
Harrastaa musiikkia ja lauluntekoa.
Asuu Teuvalla. Perheeseen kuuluvat vaimo Mirja Nevala, kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasta. Pauli ja Mirja Nevala viettävät elokuussa 60-vuotishääpäiväänsä.
Keihässankari toteaa hirtehisesti, että elämää on vähemmän edessä kuin takana. Hänelle on tehty muutamaa päivää aiemmin pallonlaajennus. Kymmenen vuotta sitten saadun sydäninfarktin jälkeen hänelle asennettiin tahdistin.
Nyt virtaa riittää ja juttua tulee.
Nevala puhuu mielellään myös musiikista. Hän laulaa, soittaa kaksirivistä haitaria ja huuliharppua, mutta eniten häntä kiinnostaa laulunteko. Kotoa löytyy vihkokaupalla runoja ja laulutekstejä.
Viimeisinä työvuosinaan Nevala toimi Teuvan kunnan kotipalvelussa ruokalähettinä. Hän tuli murheelliseksi nähtyään millaisissa oloissa moni kyläläinen vietti vanhuuttaan.
Viime vuonna hän sävelsi Kotiseudun kaipuu -nimisen kappaleen sotaveteraaneille. Nanna Vaihisen esittämä kappale julkaistiin myös ruotsinkielisenä, koska Nevala halusi muistaa myös suomenruotsalaisia veteraaneja.
Kotikuntansa Teuvan nykytilaa hän katsoo surullisena. Asukasmäärät ja työpaikat vähenevät. Samalla palveluja siirretään lähikuntiin.
”Koulujen jälkeen nuoret muuttavat kaupunkeihin. Lopulta vanhemmat ovat hoitokodissa ja mökit mätänevät. Täälläkin alkaa olla autioituneita alueita kuin Pohjois-Suomessa”, Nevala harmittelee.
”Kun edustin Suomea maailmalla, en koskaan ajatellut itseäni.”
Hyvän ystävän ja entisen kilpakumppanin Jorma Kinnusen (1941–2019) kuoleman jälkeen Nevala ei ole ollut tekemisissä keihäsväen kanssa.
Hän jaksaa puhua yhä urheilijoiden puolesta. Nevalan mielestä nykyinen huippu-urheilujärjestelmä pitäisi laittaa uusiksi. Hän leikkaisi pomojen palkoista ja kohdistasi rahat valmennukseen ja urheilijoiden harjoitteluun. Työtä tehtäisiin neljän vuoden periodeissa.
”Moni urheilujohtaja saa tehdä pitkän uran ilman saavutuksia samalla kun urheilijoilta vaaditaan hyvää tuloskuntoa vuodesta toiseen.”
1960-luvulla olympiavoittokaan ei tuonut suuria lisätienestejä. Helsingissä käydessään Nevala saattoi marssia liiton pomojen puheille ja vaatia huippu-urheilijoille parempaa palkkaa. Lisää liksaa ei tullut, mutta välirikkoja syntyi.
Nevalaa harmittaa, ettei suomalaisia urheilulegendoja ole käytetty kokemusasiantuntijoina huippu-urheilujärjestelmässä.
”Kumpi on parempi kertomaan nuorille urheilijoille menestymisestä: elääkseen urheillut mitalisti vai lyhyen kurssin urheiluopistolla käynyt valmentaja?” Nevala tivaa.
Edellisestä suomalaisen yleisurheilijan voittamasta olympiakullasta on kulunut lähes 25 vuotta.
Edellisestä suomalaisen voittamasta keihäänheiton olympiakullasta tulee tänä vuonna täyteen 37 vuotta. Tapio Korjus nousi korkeimmalle korokkeelle Soulissa 1988.
Nevala toteaa, että ajat ovat muuttuneet huippu-urheilussa myös siten, että nykyisin kilpaillaan enemmän yksilöinä kuin kansakuntana.
Hänelle epäonnistuminen arvokisoissa tarkoitti sitä, että hän tunsi pettäneensä kotimaansa ja koko urheilujärjestelmän.
”Kun edustin Suomea maailmalla, en koskaan ajatellut itseäni, vaan halusin aina näyttää, kuinka kovia me suomalaiset ollaan.”
Vuoden 1964 olympiamitali menee kahteen osaan. Ulkokehä on kultaa ja sisäosa kullattu. Kuva: Johannes TervoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
