Tiesitkö? 1600-luvulla arvoposti piti sulkea tynnyreihin
Suomalaiset kirjoittivat kirjeitä innokkaimmin sotavuosina, ja postitoimipaikkojen määrä oli suurimmillaan 1970-luvulla.
Suomessa on kuljetettu postia vuosisatojen aikana säitä uhmaten ja rintamalla henkeä nostattaen. Kuvituskuvassa vanhoja postilähetyksiä. Kuva: Jaana KankaanpääKirjepostin määrä on laskenut Suomessa parikymmentä vuotta, mutta mistähän asti täällä Pohjolan perukoilla on ylipäätään jaettu postia? Yhtenä postinjakelun alkupisteenä voidaan pitää vuotta 1638, jolloin Ruotsin kuningatar Kristiina vahvisti Suomen ensimmäiset postitaksat.
Postia alettiin kuljettaa Ruotsin suurvallan tarpeisiin, ja käytännöt kopioitiin Ruotsista. Postia kuljettivat postitalonpojat säässä kuin säässä, ja postimaksut määräytyivät matkan ja lähetyksen painon mukaan.
Turun ja Tukholman välinen postireitti Ahvenanmeren yli oli erityisen vaarallinen, ja talonpojat muodostivatkin postin kuljetukseen ruotujärjestelmän, eli eräänlaisen ketjun. Arvoposti suljettiin tynnyreihin, jotta se jäisi kellumaan mahdollisen haaksirikon jälkeen.
1809 Suomi liitettiin Venäjään ja postihallinto muuttui, mutta käytännöt säilyivät osin ennallaan. Vuonna 1890 Venäjä yhdisti Suomen postin omaansa postimanifestilla, mutta suomalaiset eivät tätä purematta nielleet, vaan ilmaisivat mieltään surumerkillä ja kansallismielisillä postikorteilla. Postikortin suosio oli muutenkin huipussaan 1890-luvulta 1920-luvulle.
Sotavuosina 1939–1945 kirjeenvaihto oli vilkasta, sillä kenttäposti piti yhteyttä rintaman ja kotirintaman välillä. Sanomalehdissä muistutettiin kirjoittamaan mieluiten reippaita kirjeitä rintamalle.
1970-luvulta alkaen Suomi siirtyi kohti tietoyhteiskuntaa, ja postin toimipaikkaverkko oli laajimmillaan. Postinumeroiden ja lajittelukeskusten käyttöönotto tehosti toimintaa. Internet puolestaan alkoi mullistaa postimarkkinaa vähän ennen vuosituhannen vaihdetta.
Lähde: Postimuseo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
