Pentti Reunasen viljat ovat paikkakunnalla tunnettuja hyvästä laadustaan. Kaikki työt on perinteisesti hoidettu viimeisen päälle huolella. Kuva: Rami MarjamäkiPunkalaidunPentti korjasi nyt 70. satonsa – siinä sivussa ysikymppinen hoitaa liikuntakyvytöntä vaimoaan
Pentti Reunanen kaipaisi tilalle jatkajaa. ”Minä olen antanut lapseni valtiolle.”TilaajallePentti Reunasella ei ole yhtenäkään vuonna jäänyt kylvöt tekemättä tai sato korjaamatta sitten vuoden 1955.
”Silloin kylvin ensimmäistä kertaa omiin nimiini, mutta tein minä jo ennen sitä pitkään samoja peltotöitä, 12-vuotiaasta asti”, kertoo helmikuussa 90 vuotta täyttänyt punkalaitumelainen aktiiviviljelijä.
Ensimmäisenä viljelijävuonnaan Reunanen teki peltotyöt hevosella.
Valmet 565 oli Pentti Reunasen ensimmäinen traktori. Kuva: Rami Marjamäki”Viljelin aluksi mustaa kauraa Osuuskauppaan, kun ostin ensimmäisen peltoni tästä läheltä. Ajat olivat niin huonot, etten saanut pankista lainaa. Se piti ottaa isän nimiin, mutta minä itse lyhentelin sen.”
Morsian löytyi oman pellon laidalta, naapurista.
”Tämä on vaimoni Tertun kotipaikka. Hänelle ei ollut kelvannut kukaan, mutta kai hän sitten katsoi, että tuo voisi olla hyvä työmies”, Reunanen hymyilee.
”Kiusoittelin vaimoa ja toin eilen Loimaalta kaupasta kauramaitoa.”
”Minulla on aina ollut kissa. Muuttaessakin kissa muutti mukana. Kissoja on vielä kaksi, muut ovat sudet syöneet”, Pentti Reunanen kertoo. Kuvattaviksi kissat eivät kuitenkaan halunneet vaan ottivat jalat alleen. Kuva: Rami MarjamäkiAikoinaan pariskunnalla oli lehmiä, 1980-luvulle saakka. Niitä oli 13, mutta parhaimmillaan pari enemmänkin.
Kun Suomeen tuli voivuori ja valtio alkoi maksaa siitä, ettei maitoa toimitettaisi meijeriin, pariskunta lopetti lehmien pidon.
”Kiusoittelin vaimoa ja toin eilen Loimaalta kaupasta kauramaitoa. Nykyään kun juodaan semmoistakin tavallisen maidon sijaista. Mutta kyllä hän siitäkin tykkäsi”, entinen maidontuottaja veistelee.
”Vielä minulla on tälle syksylle tuo yksi hehtaarin apilapelto kyntämättä.”
Tänä vuonna Pentti Reunasella on viljelyksessä ohraa, kauraa ja nurmea.
”Ensimmäistä kertaa tosin vuokrasin naapurille puolet pelloista. Itselle jäi viljeltäväksi 15 hehtaaria.”
Kun Reunanen tekee kylvöjä, on pellon laidalla pitkä rivi traktoreita paripyörissä.
”Joka työhön on omansa. Casella äestän, Natikalla kylvän, ja Valmetilla jyrään. Zetorin perässä on täyttövaunu. On minulla viideskin traktori, Valmet 565, ensimmäinen traktorini, jonka ostin 60-luvun puolivälissä”, Reunanen luettelee ja hänen silmissään pilkahtelee innostus.
”En ole koskaan myynyt ostamaani traktoria”, Reunanen paljastaa. Konehallista traktoreita löytyykin viisi. Kuva: Rami MarjamäkiParipyörät hän asentaa traktoreihin käyttäen apuna renkaanasennuskonetta.
”Puimurissani on vikaa, joten naapuri käy hoitamassa puinnit, mutta minä kuivaan viljat itse kuivurissa.”
Lokakuun puoliväliä elettäessä on Isosuon laidalla seitsemäskymmenes sato laarissa ja melkein kaikki syysmuokkauksetkin jo tehty.
”Vielä minulla on tälle syksylle tuo yksi hehtaarin apilapelto kyntämättä. Pääsen kyntämään, kun kasvusto tullaan ensin murskaamaan. Kymmenen vuotta sitten muuten puimme apilaa vielä tähän aikaan. Nyt minulla on apilaa kuitenkin viljelykierrossa maanparannusmielessä.”
”Tykkäsin enemmän sarka-auroista, mutta on näissä se hyvä puoli, että peltojen päisteet eivät sotkeennu niin paljoa. Hevoset taas väsyivät kyntäessä niin, että ne halusivat levätä joka kerta, kun tultiin päisteeseen”, Reunanen kertoo. Kuva: Rami MarjamäkiKun viimeinenkin hehtaari on kynnetty, on metsätöiden vuoro.
”Korjaan kuivaneet puut metsästä polttopuiksi. Tykkään lämmittää puulla, se on ihan mukavaa puuhastelua samalla.”
Metsänhoidossa Reunanen noudattaa omat periaatteitaan.
”En tykkää, kun nykyään sanotaan, että puiden pitäisi antaa lahota metsään, että sitten tulisi ötököitä. Korjaan kuivaneet puut polttopuiksi. Metsässä pitää pystyä kävelemään.”
Viime vuonna mukavasti soljuvaan arkeen tuli ikävä muutos. Kolme vuotta miestään vanhempi Terttu loukkaantui kaatuessaan.
”Olen nyt ollut vuoden omaishoitajana, kun hän on vallan petipotilas. Rollaattorilla hän pystyy juuri ja juuri kuitenkin vessassa käymään.”
Apua vaimon hoitamiseen Reunanen ei ole saanut julkiselta puolelta.
”Kun kynnöt on tehty, alan tehdä polttopuita”, Reunanen tuumii. Hän suunnittelee kylvävänsä ensi keväänä samoja lajikkeita kuin tänä vuonna. Kuva: Rami Marjamäki”Kerran täällä kävi hoitaja, joka ei uskaltanut viedä vaimoani saunaan. Minä sitten saunotan ja pesen hänet itse. Ja teen ruuat. Perunaa ja soosia vaan, se on ihan helppoa.”
Ruuanlaiton Reunanen oppi 1950-luvulla.
”Äiti kuoli, kun olin pieni. Minulle tuli äitipuoli, mutta hänkin joutui pitkäksi aikaa sairaalaan. Itse me silloinkin teimme ruuat, jouduimme opettelemaan.”
Edessä on talvi, mutta se ei Reunasen Penttiä huoleta, vaikka maatila sijaitsee etäällä taajamasta.
”Naapurin Pekka kyllä linkoaa tuon ison tien, omat tiet ja nurkat putsaan itse lumesta.”
Ruokakauppaan Reunanen ajelee pari kertaa viikossa pakettiautollaan.
”Helsinkiin en tänä vuonna lähtenyt kyläilemään, mutta kyllä minä sielläkin olen tottunut ajamaan. Kehä ykköstä pitkin pääsee kulkemaan niin kätevästi.”
Kauppakäynnit hoituvat pakettiautolla pari kertaa viikossa. Kuva: Rami Marjamäki”Meillä ei ole tilalle jatkajaa. Minä olen antanut lapseni valtiolle.”
Yhden asian Pentti Reunanen olisi suonut menneen toisin.
”Meillä ei ole tilalle jatkajaa. Minä olen antanut lapseni valtiolle”, Reunanen toteaa.
”Sain nimittäin armeijassa sikotaudin ja se varmaan oli syynä, ettei meille tullut lapsia”, hän selittää.
Iloista vilskettä maatalon pihalla kuitenkin nähtiin.
”Tertun siskonpojat Markku ja Mikko olivat täällä kaikki kesät. Heistä tuli kuin omat pojat ja heistä oli suuri apu erityisesti heinäpellolla. He olivat kovia traktorimiehiä”
Reunanen muistelee anopin usein komentaneen lapsia nousemaan aikaisemmin ylös.
”Minä sanoin, että antaa poikien nukkua vaan niin heinä ehtii kuivua.”
”Siitä kyllä tykkäisin, jos pojat tai heidän lapsensa jatkaisivat tilaa, maksaisin opinnotkin.”
Tilalla ei ole toistaiseksi jatkajaa, se hieman harmittaa Pentti Reunasta. Kuva: Rami MarjamäkiPentti Reunanen
Syntynyt 1934 Punkalaitumella, jossa myös asuu.
Maa- ja metsätalousyrittäjä.
Viljelee ohraa, kauraa ja nurmea.
93-vuotiaan vaimonsa omaishoitaja.
Käynyt kansakoulun.
Harrastaa osakesijoittamista.
Entä mikä on Reunasen elämänmittaisen uran salaisuus, mistä hän on ammentanut voimaa?
”Se on vaan niin hienoa katsoa, kun vilja kasvaa. Viljely on siitä mukavaa, että siitä oppii aina vaan lisää”, Reunanen toteaa hetken mietittyään.
Onko arjen ilona jokin tärkeä harrastus?
”Pelaan pörssissä tietokoneella. Maataloustöiden lisäksi harrastan osakekauppaa verkossa”, hän naurahtaa.
Sijoittaminen ei ole Reunaselle ihan uusi juttu, vaikka hän ei alun perin sitä tietokoneella tehnytkään.
”Viljelimme joskus sokerijuurikasta. Sopimusta ei saanut tehtyä Lännen tehtaan kanssa, jos ei ostanut sen osakkeita. Siitä se kiinnostus lähti.”
”EU on kyllä yksi paska. Määrää nytkin, että kuinka paljon saa kyntää. Kaiken maailman pykälät ovat sekavia, eikä viljelystä enää saisi mitään palkkaa ilman tukia. Viljasta saa vain kaksisataa euroa tonnilta”, Reunanen murahtaa. Silti hän viljeli peltojaan myös niinä vuosina, jolloin hän ei ikänsä vuoksi hetkeen saanut lainkaan tukia. Kuva: Rami Marjamäki- Osaston luetuimmat
