
Kolmas kerta toden sanoo, tietää kymmenenvuotias Loimu. Singon tila Kokkolan Marinkaisten kylässä on sen kolmas koti, ja tässä navetasta sen ei tarvitse lähteä enää minnekään.
Vuonna 2018 Loimu etsi ensimmäistä kertaa uutta kotia, kun silloiset omistajat samalta kylältä lopettivat tilanpidon. Uusi koti löytyi, ja seuraavat vuodet Loimu eli tavallista lypsylehmän elämää.
Sitten oli edessä taas suuri muutos. Tälläkin tilalla lopetettiin lypsylehmien pito. Yhdeksänvuotias Loimu katseli tovereidensa jatkavan matkaa uusille tiloille. Harvaa kiinnosti enää iälle ehtinyt rouva.
Sitten navettaan asteli naapuritilan emäntä Silja Sinko puolisonsa Samin kanssa.
Pariskunta tutkiskeli nuorempia lehmiä, mutta sitten Loimu kiinnitti heidän huomionsa.
”Isäntä oli ollut lomittamassa Loimun ensimmäisellä tilalla ja muisti hänet sieltä. Oltiin sitä mieltä, että kyllä Loimu ansaitsee vielä yhden mahdollisuuden”, Sinko sanoo.
Pariskunta oli viimeisiä, jotka kävivät navetassa katsomassa ostoeläimiä. Loput olivat lähdössä teuraaksi.
”Pelastimme Loimun siitä kuormasta.”
Viime kesään mennessä Loimu oli elämänsä aikana lypsänyt jo 60 000 litraa, ja edelleen se lypsää kohtalaiset 30 litraa päivässä.
”Loimusta on tullut niin rakas, että olemme päättäneet, että hän ei meiltä lähde ikinä teurasautoon. Hän on muuttanut niin monta kertaa, että saa viimeisiin päiviinsä asti nauttia elämästään täällä.”
”Harva tila ostaa oikeasti noin vanhaa lehmää.”
Singon tilalla on tällä hetkellä lypsyssä 22 lehmää. Kun nuoriso lasketaan mukaan, on tilalla yhteensä noin 50 eläintä.
Loimu on joukon vanhin.
”Loimu on ihanan rauhallinen peruspuurtaja, mutta se tietää hyvin oman arvonsa ja osaa olla myös todella vaativa. Hän näyttää nuoremmille kaapin paikan.”
Vaativuus näkyy siinä, että Loimu on hyvin tarkka aikatauluistaan. Jos ruokaa tai päivittäistä takajalkojen linimenttiä joutuu odottamaan tavallista pidempään, saa ihmispalvelija lehmältä tuohtuneen mulkaisun ja matalaa mörinää.
Rapsutuksista Loimu nauttii erityisen paljon.

Tänä kesänä Loimu poiki kahdeksannen kerran, mutta vasikalla oli vesipää eikä sitä voinut yrityksistä huolimatta pelastaa.
Sinko suunnittelee, että Loimu yritetään vielä siementää, mutta jos se ei onnistu ja maidontuotanto lakkaa, se pääsee eläkkeelle.
Kaikki Loimun kolme tilaa sijaitsevat viiden kilometrin säteellä toisistaan. Kun lehmän ensimmäiset omistajat käyvät visiitillä, Loimu selvästi tunnistaa heidät.
”Harva tila ostaa oikeasti noin vanhaa lehmää. On aika ihme, että eläin saa tuolla iällä vielä mahdollisuuden. Loimusta on tullut minun ja isännän lellikki.”