Matti Repo rentoutuu mökillään Pälkäneellä. Kuva: Sanne Katainen
Piispa Matti Repo opiskeli teologiaa mutta ei tiennyt, tahtoiko hän papiksi – puhelinsoitto vanhoilta kotikulmilta muutti elämän suunnan
Harva tietää, että piispa Matti Repo on soittanut tunnettujen gospel-muusikkojen yhtyeissä ja huoltanut Ilmavoimien DC-3-konetta.Tilaajalle
Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina aloittava piispa Matti Repo kokee nykyisen toimen olleen paluu hallinnosta takaisin hengelliseen perustyöhön. Kuva: Sanne KatainenOn Matti Revon ensimmäinen kesälomapäivä. Tampereen hiippakunnan piispan mieli on jo mökillä, jossa hän mökkeilee mieluusti puolisonsa Päivi Revon kanssa.
Yhdessä tai erikseen siellä käy myös parikunnan neljä lasta, jotka lensivät pesästä jo vuosia sitten.
Mökkijärvi Pälkäneellä on pieni ja matala, eikä Repoa kalastus tai veneily juuri innosta. Sen sijaan hyötypuutarhan ja pihan hoito ovat loistavaa vastapainoa kiireiselle työelämälle.
”Töistä päästyä voi hengähtää hetken, mutta sitten on jo ryhdyttävä suunnittelemaan seuraavaa päivää.”
Usein kouluvierailuilla oppilaat kysyvät, mitä piispa tekee. Toinen puoli on hengellistä työtä, kuten uuden kirkon, hautausmaan laajennuksen tai uudet pappien vihkimistä tehtäviinsä.
Sitten on se hallinnollinen puoli, mikä tarkoittaa usein henkilöstöpolitiikkaa ja eri tahojen puheenjohtajuuksia.
Työpäivä venyy helposti yöhön, kun perehtyy asioihin ja miettii sanottavansa ennakkoon.
Perhe hankki mökkipaikan seitsemän vuotta sitten, ja siinä yhdistyy tavallaan kolme eri tonttia ja tarinaa.
Uusin rakennuksista on 1980–1990-lukujen vaihteen pyöröhirsinen mökki, jossa majoittaudutaan. Lisäksi tontilla on 1960-luvulta oleva, tarvittaessa vierasvarana palveleva entinen saunarakennus.
Oma lukunsa on karjalaisevakoiden rakentama asumus. Sitä pidetään nykyään verstaana ja varastona.
”Rakennusta katsellessa tulee mieleen, että kuinka tuossa on voitu joskus asua.”
Pula-aika ja kirvesmiehen luovuus näkyvät evakkotalossa monella tavalla: hirttä, lautaa, tiiltä ja kiveä siinä suhteessa kuin sitä on saatu raavittua kokoon. Kivijalka on luonnonkiveä, joka on ajan saatossa antanut periksi ja vetänyt rakennetta kieroon.
Siirtoväen historialla on vahva yhteys Matti Revon omaan sukutaustaan. Sekä isä että äiti evakuoitiin Viipurista sotaa pakoon.
Isä kouluttautui sittemmin sähköteknikoksi Tampereella, missä hän tapasi tulevan puolisonsa. Perheen perustettuaan he siirtyivät töiden perässä ensin Lapualle ja sitten Mikkeliin, jossa Matti syntyi. Helsingin kautta päädyttiin pian takaisin Tampereelle.
Käytännössä Repo on viettänyt koko lapsuutensa Tampereella ja nuoruutensa Kangasalla – sekä opiskelujen jälkeisen elämänsä taas Tampereella.
MATTI REPO
Syntyi vuonna 1959 Mikkelissä. Asuu Tampereella, jossa viettänyt suurimman osan elämäänsä.
Tampereen hiippakunnan piispa vuodesta 2008.
Teologian tohtori, joka on työskennellyt pappina Messukylän seurakunnassa Tampereella 1985–2002 ja Kirkkohallituksen ulkoasiain osaston teologisten asiain sihteerinä 2002–2008.
Puoliso Päivi Repo työskentelee pastorina Tampereen eteläisessä seurakunnassa. Pariskunnalla on neljä lasta ja neljä lastenlasta.
Pyöräilee ja hiihtää mielellään, ja toivoo vielä ehtivänsä elvyttää joskus musiikkiharrastuksensa.
Revon perheessä elektroniikka ja monenlainen tekninen näpertely olivat kunniassa. Isästä tuli 1960-luvulla Suomeen rantautuneen IBM:n huoltoteknikko aikana, jolloin tietokone oli huoneen kokoinen.
”Kaverit kysyivät, mikä tietokone on, kun kerroin isäni työstä.”
Eipä ihme, että Matti Revon veli päätyi tietokonealalle. Matti valitsi toisin.
Perhe suhtautui seurakuntaan ja uskontoon myönteisesti. Kun pienet lapset laitettiin nukkumaan ja valot sammutettiin, auki olevasta ovesta näkyi äidin silhuetti. Hän luki iltarukouksen ja lauloi säkeen virrestä.
”Muisto on tavattoman kaunis ja turvallinen, ja se on kannatellut vuosien päähän. Perheemme kävi kirkossa joskus, mutta ei mitenkään säännöllisesti.”
Repo soitteli gospel-bändeissä kitaraa ja bassoa ja toimi rippikouluissa ”isosena”. Myöhemmin hän soitteli nimekkäiden Pekka Simojoen ja Kari Kuuvan yhtyeissäkin.
”Tunnistan yhä Ilmavoimien vanhan kuljetuskoneen äänen välittömästi.”
Arkkitehdin uraa Repo pohti vakavasti mutta koki, ettei ollut siihen tarpeeksi luova – vaikka piirustus ja matematiikka sujuivat kelvollisesti koulussa.
Armeijassa hän hakeutui Ilmavoimien teknilliseen kouluun, jotta olisi saanut siitä lisäpisteitä teknilliselle alalle. Kuljetuslentolaivueessa muun muassa DC-3:n ja koulutuskone Saab Safirin mekaniikka kävivät tutuiksi.
”Tunnistan yhä DC-3:n äänen heti, jos kuulen sen. Samalla muistan kaiken, mitä me pojat tuona kesänä tehtiin.”
Alikersanttina hän piti iltahartauksia komppaniassa. Silloin hiipi mieleen ajatus, että noinkohan miehestä tulee sittenkin saarnaaja.
Teologiaa Repo päätyi lopulta opiskelemaan, kun hän tahtoi tietää paremmin, mistä uskonnossa oli kyse.
Siinä missä monella opiskelukaverilla oli jo varhaisessa vaiheessa mielessä papinura, Repo ei sellaista miettinyt.
”Ajattelin, että annan Jumalan johdattaa minua omien valintojeni kautta.”
Kuudentena opiskeluvuonna vanhoilta kotikulmilta Messukylän seurakunnasta Tampereelta kysyttiin häntä papiksi. Kesäkuussa 1985 hän aloitti uuden vaiheen elämässä vailla pappissuvun perintöä.
Aluksi tehtävä jännitti 26-vuotiasta. Ensimmäinen hautaan siunaaminen oli kuitenkin myönteinen tilaisuus, sillä vainaja oli jo iäkäs ja omaiset kokivat tapahtuneen luonnolliseksi.
Aina niin ei tietenkään ollut. Vaikeinta oli kohdata lapsensa menettäneen vanhemman suru.
Hyötypuutarhan ja pihan hoito ovat loistavaa vastapainoa kiireiselle työelämälle. Kuva: Sanne Katainen”Vanhempien lohduttomuus ja neuvottomuus vaikuttaa myös pappiin. Lapsen kuolema on kauhea asia ja vailla selitystä. Ei siinä voi kuin omia käsiään väännellä.”
Sama tunne tulee Revon mukaan omaisen yllättävässä itsemurhassa. Silloin joutuu näkemään omaisten itsesyytökset, kuten että mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja miksi en voinut huomata mitään.
Jos lohdutuksen sanoja löytää, ne kuulostavat ontoilta.
”Surevaa voi auttaa parhaiten vain jollain lailla osoittamalla, että välität ja rakastat. Usein esimerkiksi leskeksi jäänyttä huomioidaan aluksi. Kun aikaa kuluu, hiljaisuus laskeutuu ja kaikki kodissa muistuttaa menneestä ajasta. Silloin on vaikea nähdä tulevaan.”
Vaikeimpia hetkiä olivat kuolleen lapsen vanhempien ja itsemurhan tehneen omaisten kohtaamiset.
Repo valittiin vuonna 2002 Kirkkohallituksen ulkoasian osaston teologisen asiain sihteeriksi. Tehtävässä hän saattoi nähdä paikallista seurakuntatyötä laajemmalle ja perehtyä sekä kansanvälisiin suhteisiin että hiippakuntatason kysymyksiin.
”Pitäisi aina pystyä näkemään, että kaikilla asioilla on myös toinen puoli eikä pitäytyä kiihkeästi jossain mielipiteessä”, Matti Repo sanoo. Kuva: Sanne KatainenTavallaan se valmensi jo vuonna 2008 alkaneeseen piispan tehtävään.
”Se tarkoitti entistä enemmän paluuta hengelliseen perustyöhön eli jumalanpalveluksiin ja saarnoihin. Tilaisuudet vain ovat isompia kuin seurakuntapastorilla, yleensä aina jokin juhla.”
Maaseudun Tulevaisuuden kolumnistina hän aikoo kirjoittaa laajasti ihmisyydestä.
Repo on tullut tunnetuksi suvaitsevaisista kannanotoistaan. Häntä ärsyttää välillä mustavalkoinen ajattelu.
”Pitäisi aina pystyä näkemään, että kaikilla asioilla on myös toinen puoli eikä pitäytyä kiihkeästi jossain mielipiteessä.”
- Osaston luetuimmat
