Grobuun on haudattu perinteisesti hyvin vakaumuksellinen ortodoksi, jolla on juuret Raja-Karjalaan, kertoo tutkija. Kuva: Lari Lievonen
Erikoinen perinne jatkuu yhä: Hautausmaalle rakennetaan pieniä karjalaistaloja
Ortodoksisiin tai karjalaisten hautausmaihin ei ole kohdistunut ilkivaltaa Venäjän hyökkäyssodan alettua.TilaajalleHeinävesi
Grobnitsa eli grobu on pienen talon näköinen hautamuistomerkki, jonka tarkoitus on korostaa vainajan juuria Karjalaan. Munkki isä Joona lakaisi lehtiä Valamon ortodoksisella hautausmaalla. Kuva: Lari LievonenLehdet murenevat jalkojen alla, kuusen oksat kurottavat kohti. Tuntuu kuin olisi saapunut metsäpuutarhaan. Vain yksi asia muistuttaa, että ollaan hautausmaalla. Puuristien rivistö tuijottaa saapujaansa.
Valamon ortodoksinen hautausmaa pyritään pitämään mahdollisimman luonnonvaraisessa tilassa. Esimerkiksi nurmikko saa kasvaa vapaasti. Tämä perinne näkyy myös muilla ortodoksisilla hautausmailla.
”Monella on ihanne, että täällä saa linnunlaulu kuulua. Hautausmaalla ei puututa Jumalan luomaan luonnolliseen järjestykseen vaan vaalitaan luonnonsuojeluarvoja”, kertoo erikoistutkija Ismo Björn Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuksen laitokselta.
Puiset ristit ovat paitsi ekologisia myös edullisempia hautakiviin verrattuna. Valamossa ristit valmistavat talkoolaiset.
”Puuristiin liittyy ajatus, että kun se joskus maatuu, myös henkilön muisto katoaa.”
Ortodoksiset hautausmaat ovat visuaalisesti hyvin rikkaita. On erilaisia ristejä ja muistomerkkejä. Poikkeavin niistä on grobnitsa eli grobu, joka on pienen talon näköinen.
”Grobuun on haudattu perinteisesti hyvin vakaumuksellinen ortodoksi, jolla on karjalaisjuuret Raja-Karjalaan”, Björn selittää.
Grobuja tavataan myös Pohjois-Venäjällä. Suomessa grobuja alettiin rakentaa uudelleen 1980-luvulla ikivanhojen mallien mukaan.
Näillä majan näköisillä hautamerkeillä haluttiin korostaa yksilöllisyyttä ja vainajan juuria Karjalaan.
Vaikka grobut näyttävät historiallisilta hirsirakennelmilta, niitä tehdään Björnin mukaan Suomessa yhä.
Valamon luostarin munkki, isä Joona kertoo, että grobun äärelle on helppo tulla muistelemaan vainajaa. Sen äärellä voi syödä vaikka eväitä.
”Sielu jatkaa kuoleman jälkeen taivaaseen, mutta silti moni ajattelee, että vainaja on yhä läsnä talossa”, isä Joona sanoo.
Grobu ei ole kirkollinen muistomerkki vaan siihen sekoittuu kansanuskoa.
”Kansanuskoon sekoittuvassa ortodoksisuudessa ollaan yhteyksissä vainajaan ja toiseen maailmaan”, Björn kuvailee.
”Puuristiin liittyy ajatus, että kun se joskus maatuu, myös henkilön muisto katoaa.”
Vienalaisia ristejä Valamon hautausmaalla. Kirjailija ja valokuvaaja I.K. Inha ikuisti vienalaisia ristejä valokuviinsa Vienan Karjalasta. Niistä tuli osa karjalaista kuvastoa. Kuva: Lari LievonenPuuristit merkitsevät uskoa, toivoa ja ylösnousemusta.
Valamossa joitakin puuristejä koristavat esimerkiksi pienet ikonit tai erilaiset järjestötunnukset, jotka osoittavat henkilön muiston sitomista johonkin järjestöön tai seuraan. Valamossa näkee muun muassa Lotta Svärd -symboleja.
Suomen ortodoksisessa kirkossa on käytössä kahdenlaisia ristejä: ortodoksisessa ristissä on kaksi poikkipuuristiä, toisessa, slaavilaisessa tai venäläisessä on kolme poikkipuuristiä.
”Alavinopuu kuvaa kahta ryöväriä, jotka ristiinnaulittiin samaan aikaan Jeesuksen kanssa. Sen viesti on, että koskaan ei ole liian myöhäistä katua”, isä Joona sanoo.
Ylempi vinopuu kuvaa puolestaan Jeesuksen ristiin kiinnitettyä kylttiä, jossa lukee kreikankieliset alkukirjaimet inri, eli käännettynä Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.
”Puuristi on katoavaa perinnettä. Kiviset hautakivet ovat yleistyneet”, kertoo isä Joona.
Ortodoksiset hautausmaat on rakennettu usein luonnon äärelle ja hieman syrjään asutuksesta. Kuva: Valamon luostariKiviset hautakivet tulivat Suomeen 1800–1900-lukujen vaihteessa. Ensin niitä hankkivat varakkaat kauppiaat.
”Hautakivi oli merkki vauraudesta”, Björn kertoo.
Myöhemmin matkalaukkumallisesta tasalaatuisesta ja kaikille yhtäläisestä hautakivestä tuli yksi osoitus suomalaisesta demokratiasta ja tasavaltalaisuudesta, hän sanoo.
”Jokaisella oli oikeus saada hautakivi, kaikki olivat yhtä tasavertaisia hautausmaalla.”
Runoilija Pentti Saarikosken haudalle on tuotu kyniä, jotka kerätään keväisin pois. Saarikoski ei ollut ortodoksi, mutta vietti aikaa Valamon luostarissa. Hänet haudattiin Valamon hautausmaalle. Kuva: Lari LievonenKuka voi tulla haudatuksi ortodoksiselle hautausmaalle
Lähtökohtaisesti vain ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat haudataan ortodoksiselle hautausmaalle.
Muihin kirkkokuntiin kuuluvia tai uskonnottomia voidaan haudata sinne perheen tai läheisten toiveesta, mikäli seurakunta siihen suostuu.
Valamon luostarin hautausmaalle voivat tulla haudatuksi munkit, luostaria tukeneet maallikot tai pitkäaikaiset talkoolaiset.
Karjalaisuus näkyy ortodoksisilla hautausmailla.
Siellä tavataan ristejä, joiden päällä on kolmion muotoinen rakennelma. Näitä katosristejä käytettiin Suomen karjalaisalueella 1900-luvun alkuun saakka ja uudelleen 1980-luvulta lähtien.
Katosrististä on myös koristeellisempi versio, joka puolestaan muistuttaa karjalaisen talon otsalautojen koristelua.
Lisäksi itäisen Suomen hautausmailla näkee vienalaisia ristejä, jotka ovat peräisin Vienan alueelta. Ne muistuttavat katosristiä, mutta niissä ei ole yläpoikkipuuta vaan ainoastaan alapoikkipuu.
Nykyisin erilaisia ristityylejä ja niiden koristeluja kuitenkin yhdistellään toisiinsa.
Koristeellinen katosristi symboloi karjalaisen talon koristelua. Se on merkki kuolleen sidoksesta Karjalaan. Kuva: Lari LievonenIlkivaltaa ei ole kohdistunut Björnin mukaan ortodoksisiin tai karjalaisten hautausmaihin Venäjän hyökkäyssodan alettua. Sen sijaan neuvostosotilaiden muistomerkkejä on töhritty esimerkiksi Salossa ja Helsingissä.
”Hullusta maailmasta ei toisaalta koskaan tiedä, että pyrkivätkö suomalaiset tekemään jatkossa pesäeroa kaikkeen, mikä katsovat jollain tapaa liittyvän venäläisyyteen. Toistaiseksi hautamerkit ovat saaneet pysyä rauhassa, koska kuolleita ihmisiä kunnioitetaan. Kunnioitus on yleismaailmallinen arvo”, Björn sanoo.
Puuristit ovat katoavaa perinnettä, vaikka ne ovat ekologisia ja edullisia. Kuvassa Valamon luostarin munkki isä Joona. Kuva: Lari LievonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
