

Kaikki alkaa siitä, kun koulun sählykerho lakkautetaan. Joni raivostuu uutisesta niin, että hän päättää julistaa mielipiteensä raivoisan punaisella spraymaalilla alustanaan rehtorin piha-aita.
Kapinallisesta mielenosoituksesta käynnistyy tapahtumaketju, jonka myötä 15-vuotias Joni ajautuu töihin puoluetoimistolle, mukaan siskopuolensa kuntavaalikampanjaan ja jopa jakamaan lihapiirakan pääministerin kanssa. Samalla neuvokkaat nuoret oikovat omituiset kuprut kaupungin budjetissa.
Maria Mustranta on ottanut nuortenkirjansa aiheeksi teeman, jonka helposti ajatellaan karkottavan nuoret: politiikan.
Ei Jonikaan ensin ole kovin kiinnostunut politiikan kiemuroista. Vaikeat termit ja monimutkaiset budjettikuviot tuntuvat vastenmielisiltä, mutta kun rinnalle löytyy joku selittämään kimurantit asiat selvemmiksi, alkaa aihe kiehtoa.
Te olette liian nuoria on nerokas nimi kirjalle. Se summaa neljään sanaan monen aikuisen suhtautumisen lapsiin ja nuoriin. Kuten Jonin ja hänen ystäviensä tarina osoittaa, on nuorilla osaamista ja paloa muuttaa maailmaa, kun he vain saavat mahdollisuuden. Ollakseen mukana politiikassa, ei kaikkea tarvitse osata ja ymmärtää itse, sillä kyse on joukkuepelistä.
Mustranta on ujuttanut tarinan lomaan lyhyitä ja luontevia selityksiä politiikan keskeisistä termeistä. Tietoiskut eivät ole päälleliimattuja, vaan ne selventävät yhteisiä asioita niin kirjan henkilöille kuin lukijallekin. Sen lisäksi, että kirja on loistavaa vapaa-ajan lukemistoa, se sopisi esimerkiksi äidinkieltä ja yhteiskuntaoppia yhdistelevään kouluprojektiin.
Mustrannan tapa kirjoittaa on koukuttava ja tarina pitää lukijan imussaan alusta loppuun. Kirjan ensimmäisen sivun tapa puhutella lukijaa ja paljastaa hieman tulevia käänteitä on myös omiaan sitouttamaan lukija kertomukseen.
Te olette liian nuoria -romaani on osoitus siitä, että Suomessa julkaistaan mitä laadukkainta ja monipuolisinta nuortenkirjallisuutta. Joka toisin väittää, saa luvan tehdä kohdennetun tutkimusmatkan kirjaston nuortenosastolle.