Valkorunkoinen koivu kuvastaa suomalaisuutta, mutta tiesitkö että kotipuutarhoihin on tarjolla eksoottisempiakin koivulajeja?

Koivut edustavat meille suomalaisille kesän vehreyttä, kotimaisemaa ja talven hämärässä hohtavia, valkeita runkoja. Tuttuun pihapuuhun on turvallista ripustaa linnunpöntöt ja riippukeinut. Pihan reunamilta kerätään koivunoksat tuuheisiin saunavihtoihin ja valutetaan keväisin raikasta mahlaa. Ei ole ihme, että rauduskoivu äänestettiin nelisenkymmentä vuotta sitten Suomen kansallispuuksi.

Kuluvan vuoden aikana tuttuihin valkorunkoisiin puihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä Dendrologian seura on valinnut eri koivulajit vuoden 2024 puuvartissuvuksi.

Koivujen arvostus pohjautuu myös niiden taloudelliseen merkitykseen. Koivuista saadaan erinomaista polttopuuta. Puuaineesta valmistetaan vaneria ja paperia sekä vaaleita ja skandinaaviseen tyyliin sointuvia huonekaluja. Talouspuuna koivun lyömättömiä etuja ovat sen hyvä talvenkesto ja nopea kasvu.

Koivu tunnetaan vanhastaan itämerensuomalaisten ja monien slaavilaisten kansojen pyhänä puuna, jonka tehtävänä oli suojella ihmisiä pahuudelta. Uskomuksien mukaan koivu edustaa hyvyyttä, puhtautta ja valkeutta.

Kyynelkoivu (B. pendula ’Youngii’) kasvaa avoimella paikalla sateenvarjomaiseksi. Pihapuina koivut ovat kauneimmillaan 30–50 vuoden iässä. Kuva: Säde Aarlahti

Harvalla puulla on yhtä monta hyvää maisemaominaisuutta kuin koivulla. Koivu on kaunis- ja nopeakasvuinen, monenlaisiin olosuhteisiin sopeutuva puu, joka erottuu edukseen kaikkina vuoden­aikoina.

Monen mielestä koivu on kauneimmillaan keväällä hiirenkorvien puhjetessa. Lähes yhtä näyttävä puu on kesäisessä vehreydessään tai syksyn keltaisessa lehtihunnussaan. Talvella huomion kiinnittäjänä toimii valkea, mustien viirujen tai täplien raidoittama runko.

Pihapuuna koivu kykenee hyödyntämään harvinaisen tehokkaasti maassa olevaa kosteutta ja ravinteita. Tämä aiheuttaa joskus myös pulmia, sillä koivun alla on vaikea saada viihtymään muita kasveja. Koivun juuriston kanssa on lähes mahdotonta lähteä kilpailemaan, joten hyvä ratkaisu voi olla koristaa pihalla kasvavan, suuren koivun alustaa ruukkuistutuksilla.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme ­koivulajia: rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (B. pubescens) ja vaivaiskoivu (B. nana). Rauduskoivu kasvaa kauneimmaksi kuivilla ja valoisilla paikoilla, hieskoivu sen sijaan menestyy kosteissa ja varjoisissakin paikoissa. Pensasmaisesti kasvavaa vaivaiskoivua tavataan Lapin rämeillä ja tunturirinteillä.

Suomen suurin paperi­koivu (B. papyrifera) kasvaa ­Tampereen Eteläpuistossa. Iäkkään puun rungon­ympärys on yli kaksi metriä. Kuva: Säde Aarlahti

Koivujen maailmaa rikastuttaa se, että kustakin koivulajista tavataan useita alalajeja ja muunnoksia. Pihoilla ja puistoissa kasvatetaan jonkin verran myös ulkomaisia koivulajeja. Kaikkiaan koivujen Betula-sukuun kuuluu noin 120 eri lajia.

Kotipuutarhoissa suosittuja, kauniita koivuvaihtoehtoja ovat muun muassa lehtimuodoltaan rikkonaiset taalainmaan-, loimaan- ja pirkkalankoivut (B. pendula ’Dalecarlica’, B. pendula f. crispa ja B. pendula f. birkalensis). Rauduskoivuun vartettava kyynelkoivu (B. pendula ’Youngii’) kasvaa leveän sateenvarjomaiseksi, voimakkaan riippaoksaiseksi maisemapuuksi. Niin raudus- kuin hieskoivusta tunnetaan myös talvenkestävät, tummanpunalehtiset muodot (B. pendula ’Purpurea’ ja B. pubescens f. rubra).

Ulkomaiset koivulajit ovat meillä vielä varsin harvinaisia, mutta niiden kasvatuskokeilut ovat selvästi yleistymässä. Ne toisivat kaivattua vaihtelua ja monipuolisuutta etenkin puistojen istutuksiin. Kokeilemisen arvoisia lajeja ovat muun muassa paperikoivu (B. papyrifera) ja kivikoivu (B. ermanii), jotka talvenkestävyytensä puolesta menestyvät meillä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun korkeudelle saakka.

Paperikoivu on kuin pohjoisamerikkalainen vastine hieskoivulle. Sen lehdet ovat suomalaisia koivuja pidemmät ja runko kerman- tai liidunvalkeaa, liuskoittaisesti hilseilevää. Suomen vanhin ja samalla suurin paperikoivu kasvaa Tampereella ja on iältään useita kymmeniä vuosia.

Kivikoivu puolestaan on kotoisin Kaukoidästä. Se jää kotoisia koivujamme matalammaksi, yksi- tai monirunkoiseksi puuksi, jonka runko on puhtaanvalkea tai punertavanvalkoinen.

Muhkuraisen visakoivun (B. pendula var. carelica) puuaines on hyvin kovaa. Tuohen valkoisuus johtuu koivuhartsista eli betuliinista. Kuva: Säde Aarlahti