”Ajattelin, että olen liian vanha vaihtamaan alaa ja että kaikkihan nauravat minulle, jos menen ammattikouluun”, Ville Sorsa sanoo. Kuva: Jouni Porsanger
Villisorsa kuunteli sydäntään – ala vaihtui yli nelikymppisenä
Alan vaihto voi houkuttaa monia nelikymppisiä, mutta harva uskaltaa. Ville Sorsa teki rohkean päätöksen ja samalla muuttaa pieneen kylään alle tuhannen asukkaan kuntaan.Tilaajalle
”Ennen unelmoin, että olisi täydellistä, jos saisin korjata vanhoja taloja”, Ville Sorsa kertoo. Kuva: Jouni PorsangerValkoisen jälleenrakennuskauden talon alaosan laudat on purettu ikkunoiden alalaitaan asti. Hirret loistavat paljaina. Aurinko porottaa.
Ruutupaitaan ja raksamiehen työhousuihin sonnustautunut Ville Sorsa, 42, esittelee innoissaan vaihtamiaan hirsiä. Hän oli onnistunut haalimaan lahonneiden hirsien tilalle Pelkosenniemen puretun koulun ikivanhoja hirsiä.
”Hirsien pelastaja on tehnyt uroteon. Joku muu olisi jo polttanut ne.”
Kemijoen korkealta törmältä avautuu huikea lappilainen jokimaisema. Taustalla siintää vaaroja ja tuntureita.
Ville Sorsa on suuren elämänmuutoksen edessä. Varhaiskasvatuksen opettaja päätti vaihtaa alaa ja opiskella oppisopimuksella restaurointialan artesaaniksi.
Villisorsa-nimellä hän esittelee oppimiaan taitoja sosiaalisessa mediassa sellaista tahtia, että hänestä on tullut jo paikallinen julkkis.
Opiskeluun kuuluu myös hirsien vaihtaminen, jota kutsutaan kengittämiseksi. Sorsa osaa myös keittää punamultaa, veistää hirsiä, korjata ikkunoita ja ovia – melkein mitä vain.
”Olen saanut tehdä eri kohteissa kaikkea mahdollista restaurointiin liittyvää. Töitä täällä Lapissa olisi tarjolla vaikka kuinka paljon, sillä vanhemmat restaurointimestarit ovat siirtymässä eläkkeelle tai heillä on muutakin tekemistä.”
Sorsa muuttaa tänä kesänä perheensä kanssa Rovaniemeltä vaimonsa Outi Sorsan kotitaloon Pelkosenniemen Saunavaaran kylään.
Outin vanhemmat Sisko ja Eero Perttunen puolestaan muuttavat 90-luvulla rakennetusta isosta omakotitalosta samassa pihapiirissä sijaitsevaan pienempään taloon, jota vävy nyt kunnostaa.
Hevos- ja ravipiireissä tunnetun Perttusen suvun tilalla on kasvatettu yksi ravikuningatar ja -kuningas.
”Tänne on tulossa neljä hevosta tänä kesänä”, Sorsa kertoo.
”Päätös alanvaihdosta syntyi tosi äkkiä, mutta se oli kypsynyt tosi pitkään mielessäni.”
Moni utelee Sorsalta, että miksi ihmeessä hän haluaa tehdä töitä raskailla ja pölyisillä rakennustyömailla, ryömiä vanhojen lattialankkujen alla, kerätä päreitä ja keikkua telineillä.
”Päätös alanvaihdosta syntyi tosi äkkiä, mutta se oli kypsynyt tosi pitkään mielessäni.”
Koko työuransa, eli noin 20 vuoden ajan, hän myöntää tunteneensa, ettei varhaiskasvatustyö ollut sittenkään hänen juttunsa.
”Olen pitänyt opettamisesta, mutta opettamisen maailmaa esimerkiksi perusopetuksessa ja esikoulussa en kuitenkaan kokenut palkitsevaksi. Eivätkä hallinnolliset tehtävät kiinnosta laisinkaan.”
Sorsa myöntää tehneensä varhaiskasvatusalan töitä velvollisuudentunnostakin. Olihan hän opiskellut ammattilaiseksi.
”Tiesin, että esiopettajista ja varhaiskasvatuksen henkilöstöstä oli valtava pula. Varsinkin miehistä on valtava pula varhaiskasvatusalalla. Koin, että voin tehdä jotain hyvää tässä maailmassa ja yhteiskunnassa.”
Sorsa on aina saanut hyvää palautetta työstään. Hän itsekin kokee olevansa hyvä opettaja.
”Minusta on pidetty kiinni. Vanhemmat ja lapset ovat olleet tyytyväisiä. Ainoa, joka on ollut tyytymätön, on minä itse.”
Sorsa on ollut kiinnostunut vanhojen talojen restauroinnista jo pitkään ja käynyt perinnerakentamisen kursseja.
Kuva: Jouni PorsangerHän on jutellut aiheesta paljon varsinkin restaurointimestari Marko Korkeasalon kanssa, joka toimii nykyään Saamelaismuseo Siidan museomestarina.
”Voin sanoa, että Marko on houkutellut minua tämän alan pariin. Hän on aina sanonut, että miksi et hankkiudu jonkun mestarin kisälliksi.”
Yksi sysääjä alan vaihtoon oli hometalohelvetti Rovaniemellä.
”Meillä oli tosi paljon epäonnea talokaupassa. Menetimme kaikki rahat. Se on toisaalta kasvattanut minua restaurointialaan. Tiedän aika hyvin vanhojen talojen dynamiikan ja hengenelämän sekä sen, miksi ne menevät pilalle, jos menevät.”
Sorsa on avoimesti kertonut, että hometalovuodet olivat lopulta liian rankkoja hänelle.
”Minulle tuli voimakas masennuskausi, valtava romahdus. Sain siihen lääkityksen ja terapiaa – ja selvisimme. Siinä siis sekä taloudellisesti että henkisesti sakattiin.”
Kun appivanhemmat halusivat, että Sorsa ryhtyisi kunnostamaan heidän vanhaa taloaan, se oli yksi syy pohtia alan koulutusta.
Käsityöt, taide, kuvataide ja taidekäsityö ovat kiinnostaneet häntä koko ajan, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta vaihtaa opiskelupaikkaa. Kun Lapin ammattiopisto Redu päätti aloittaa restaurointialan artesaanin koulutuksen, vain yksi aloitti oppisopimuskoulutuksen – Ville Sorsa.
”Epäröin hakua, mutta sitten ajattelin, että jumaliste, että pitäisikö minun kerrankin kuunnella sydäntäni. Halusin vain korjata vanhoja taloja.”
”Koin, että minun pitää käydä lukio ja mennä opettajaksi. Piti siis saada yliopistokoulutus.”
Sorsan juuret ovat Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Vanhemmat olivat matemaattisten aineiden lehtoreita. Isän vanhemmatkin olivat opettajia.
Sorsa naurahtaa, että akateeminen perhetausta oli ikään kuin sukurasite.
”Koin, että minun pitää käydä lukio ja mennä opettajaksi. Piti siis saada yliopistokoulutus.”
Sorsa päätyi siten opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi.
Ville Sorsa korjaa vuonna 1946 valmistunutta taloa appivanhemmilleen. Naapurissa sijaitseva hirsitalo on hänen oppisopimuspaikkansa. ”Sitä eivät saksalaiset polttaneet, mutta tämän tilan talo poltettiin.” Kuva: Jouni PorsangerOpinnot sujuivat hyvin, mutta gradua hän ei ole saanut vieläkään valmiiksi. Helsingin yliopistosta hän sai kandidaatin tutkinnon ja varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden.
Helsingissä hän myös tutustui tulevaan vaimoonsa kansanmusiikkipiireissä.
Helsinki-vuosien jälkeen he asuivat jonkin aikaa Pelkosenniemelläkin, mutta muuttivat Rovaniemelle, koska olivat tyytymättömiä kouluun.
”Koulun taso oli meille silloin shokki. Oli epäpäteviä opettajia ja koulukiusaamista. Nyt koulun ja opettajien taso on oikein hyvä, kun epäpätevien tilalle on saatu päteviä opettajia. Myös uusi koulurakennus vaikuttaa. Meininki on ihan erilainen kuin aiemmin.”
Musiikkia opiskellut ja aktiivisesti harrastava Sorsa lupautui jo menemään koululle kerran viikossa musiikinopettajaksi.
Maaseudulla hän näkee vanhojen talojen restauroinnin lisäksi muitakin elinkeinomahdollisuuksia.
”Aiomme jatkaa Perttusen tilalla jo pitkään jatkunutta matkailijoiden majoitusta, airbnb-toimintaa.”
Sorsa on edelleen kirjoilla Lapin yliopistossa, mutta maisteria hänestä ei taida tulla ainakaan lähivuosina.
”Motivaatio puuttui, koska ainoa syy tehdä gradua oli näyttää vanhemmilleni ja siskoilleni, että hei, minäkin olen älykäs ja fiksu ihminen.”
Sorsan vaimo on lääkärinä Rovaniemellä, mutta hänkin on siirtymässä sieltä töihin lähemmäksi Pelkosenniemeä.
Heidän neljästä lapsestaan vanhin jää lukioon Rovaniemelle, mutta kolme nuorinta muuttaa Pelkosenniemelle, Lapin pienimpään kuntaan. Nuorin tulee esikouluun ja kaksi keskimmäistä kouluun.
”Kun me tulemme, se on Pelkosenniemen väkilukuun melkoinen lisäys.”
- Osaston luetuimmat
