Kirkkomme on laiminlyönyt taivaasta ja kadotuksesta puhumisen, sanoo Kuopion piispa Jari Jolkkonen: ”Venäjän hyökkäyssota pakottaa miettimään myös kadotusta”
Kristinusko on sadan vuoden aikana ollut enemmän kiinnostunut oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja kärsivien auttamisesta kuin lopun ajoista.
Kristinusko on ollut enemmän kiinnostunut oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja kärsivien auttamisesta kuin kuolemanjälkeisestä elämästä puhumisesta. Kuva: Jarno MelaKirkko on selvästi laiminlyönyt taivaasta puhumisen. Helluntailaiset ja katoliset puhuvat paljon rohkeammin taivaasta, ne ovat häpeilemättömän tuonpuoleisia. Näin sanoo Kuopion piispa Jari Jolkkonen.
Taivaskeskustelun vähäisyys johtuu siitä, että keskustelu lopun ajoista ja tuonpuoleisuudesta on hyvin taka-alalla sekä teologian koulutuksessa että luterilaisessa teologiassa kirkon piirissä.
”Kristinusko on sadan vuoden aikana ollut enemmän kiinnostunut oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja kärsivien auttamisesta kuin lopun ajoista”, Jolkkonen sanoo.
”Toinen syy on, että Raamattu ei ole ylipäätään kiinnostunut tästä näkymättömän taivaan maantieteestä. Taivas on uskonnollinen käsite. Se on jossain määrin arvoituksellinen ja kiedottu vertauskuvien ja vihjauksien verhoon.”
Jolkkosen mukaan Venäjän hyökkäyssota on saanut hänet pohtimaan uudella tavalla kadotuksen mahdollisuutta.
”Oppi kadotuksen mahdollisuudesta käy ymmärrettäväksi, kun katsoo, mitä Ukrainassa tapahtuu. Viimeisellä tuomiolla Venäjän hyökkäyssodan arkkitehdit eivät enää selviä valehtelematta. Kyllä ne lujille ja koville siinä joutuvat.”
Raamatun mukaan viimeisellä tuomiolla Jumalan poika eli Kristus laittaa ihmiset tilinteolle vastaamaan teoistaan. Paikka on joko taivaassa tai kadotuksessa. Helvettiä kuvataan muun muassa ikuisena tulena sekä Saatanan ja hänen enkeliensä asuinpaikkana.
”Kyllä se kadotus kuuluu Jumalan luomaan järjestäytyneeseen todellisuuteen. Ihmisen on vastattava teoistaan, ja se vastuu on hirmuinen.”
- Osaston luetuimmat
