Kolin maisemalaidunnus palkittiin vuoden maisematekona 2023. Alueella on laidunnettu myös hevosia. Kuva: Mariko Lindgren
Tuplarahoituksen riski sotkee maisemanhoidon toteuttamista – laidunnus uhkaa päättyä suosikkikohteessa Kolilla
Ympäristösopimuksen mukainen korvaus voi jäädä viljelijältä saamatta, jos alueen hoitoon kohdistuu muuta tukea. Sellaiseksi voidaan tulkita esimerkiksi muiden tekemä eläinten juottaminen.Tilaajalle
Lampaita Luutsaaressa Isojärven kansallispuistossa. Kuva: Pekka Veijola / MetsähallitusMetsähallitus haki muutama viikko sitten jälleen lomailijoita suosituille paimenviikoille perinnemaisemakohteisiin. Hakijoita on vuodesta toiseen tuhansia.
Suosittujen viikkojen mainoksessa kerrotaan, että paimenien vastuulla on eläinten yleiskunnon seuraaminen, mutta ei enää hoitotoimia.
Syy tähän on kaksoisrahoitusta koskeva asetus, joka nousi aiempaa selvemmin esiin ympäristösopimusten valvonnoissa viime vuonna.
Asetuksen mukaan ympäristösopimus ei voi sisältää toimenpiteitä, joiden toteuttamisesta maksetaan jo muuta EU:n tai kansallisen tukijärjestelmän tukea tai jotka viljelijä on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella.
”Laiduntamisyhteistyöhön ryhtyvän lampurin pitää olla todella tarkkana. Tuplarahoituksen tulkinta on vielä hieman huonosti tiedossa.”
Käytännössä asetuksen sisältö tarkoittaa, että julkisesti rahoitettu taho ei saa vastikkeetta edistää sellaisen alueen hoitamista, jolle jollain on ympäristösopimus. Päällekkäisyydeksi riittää pienikin asia, kertoo maisema- ja luonnonhoidon asiantuntija Auli Hirvonen Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista.
”Monessa paikassa tämä on ennen toiminut hyvin. Esimerkiksi eläinten juottamisesta on saatettu sopia hoidettavan kohteen omistajan kanssa. Nyt kaikesta on oltava kirjallinen sopimus ja toimista on maksettava.”
Tuplarahoituksen kanssa tulee olla huolellinen, jotta välttyy takaisinperinnältä. Tämä on vaarana erityisesti sopimuslaidunnuksessa, Hirvonen toteaa.
Kunnostustoimien, kuten raivauksen, osalta tuplarahoitusriski on osattu ottaa huomioon jo pitkään, mutta hoitotoimien osalta linja on tiukentunut.
”Laiduntamisyhteistyöhön ryhtyvän lampurin pitää olla todella tarkkana. Tuplarahoituksen tulkinta on vielä hieman huonosti tiedossa”, MTK:n lammasverkoston puheenjohtaja Pia Parikka arvioi.
”Toiminnan muuttuminen liian vaikeaksi karsii tekijöitä. Osittain tässä menee lapsi pesuveden mukana, ja monimuotoisuutta häviää.”
Asetuksen tiukentunut tulkinta sotki laidunnuskuviot esimerkiksi Kolilla, missä laidunnuksen jatko on nyt vaakalaudalla.
Metsähallitus on Kolilla vuokrannut hoidettavat maa-alueet lampuri Mariko Lindgrenille, ja järjestää alueilla itse paimenlomia.
Vuokrasopimukseen on kirjattu, että Metsähallitus huolehtii laiduneläinten juomavedestä ja päivittäisestä tarkastamisesta yhteistyökumppaneittensa kanssa, ja vuokralainen vastaa mahdollisista eläinten hyvinvointia koskevien epäkohtien korjaamisesta.
Sopimus on voimassa vielä kolme vuotta.
Sopimuskirjausten vuoksi lampuri ei saa enää Kolilta vuokraamiltaan alueilta ympäristökorvausta.
Peruste tälle on Lindgrenin käsityksen mukaan se, että vaikka eläinten päivittäisvalvonta ja juotto eivät kuulu ympäristökorvauksen piiriin, siitä katsotaan muodostuvan kaksinkertaisen rahoituksen tilanne.
Lindgren on yrittänyt selvittää, miten ongelman voisi välttää, mutta kokee, ettei ole yrityksistä huolimatta saanut riittävää neuvontaa. Hän on vienyt asian hallinto-oikeuden selvitettäväksi.
Parhaillaan Lindgren neuvottelee siitä, että myisi rakentamansa aidat Metsähallitukselle ja purkaisi osan. Mikäli sopimus syntyy, hän on valmis irtisanomaan vuokrasopimuksen. Tämän jälkeen Metsähallitus voisi vuokrata laidunalueet jollekin toiselle. Kolin tilanteesta on kertonut myös Yle.
Metsähallituksen mukaan vastaavat ongelmat eivät ole paimenlomakohteissa yleisiä.
Perusvuokrasopimus on tarkistettu niin, että se mahdollistaa ympäristökorvauksen hakemisen myös paimenkohteissa oleville laitumille jos ehdot muuten täyttyvät, kertoo perinnebiotoopeista vastaava palveluomistaja Katja Raatikainen Metsähallituksesta.
”Hoidon loppuminen uhkaa nyt monia pitkään hoidettuja, ja jopa maamme hienoimpia ja arvokkaimpia perinnebiotooppikohteita.”
Laiduneläinten saaminen perinnebiotooppikohteisiin on hankaloitunut. Valtion mailla hoidettu perinnebiotooppiala laski vuoden 2024 aikana noin 400 hehtaarilla vuodesta 2023.
”Hoidon loppuminen uhkaa nyt monia pitkään hoidettuja, ja jopa maamme hienoimpia ja arvokkaimpia perinnebiotooppikohteita”, Raatikainen sanoo.
”Jos hoito ei jatku, menetetään myös jo tehtyjen satsausten tuomat hyödyt.”
Laiduneläinten saatavuutta heikentää tiukentunut linja siinä, mitä alueita hyväksytään ympäristösopimuksella korvattaviksi. Tämä on tehnyt esimerkiksi monien saarien laiduntamisen kannattamattomaksi, kertoo Maa- ja kotitalousnaisten Hirvonen.
Myös susikannan kasvu vaikeuttaa laiduntamista monilla alueilla.
”Toiminnan muuttuminen liian vaikeaksi karsii tekijöitä. Osittain tässä menee lapsi pesuveden mukana, ja monimuotoisuutta häviää”, Hirvonen harmittelee.
Ongelmia aiheuttaa myös epävarmuus. Esimerkiksi Helmi-elinympäristöohjelmassa kriteerit ovat erilaiset kuin ympäristösopimuksessa.
Tämä on aiheuttanut pettymyksiä, kun saman ely-keskuksen sisällä todetaan ensin ala sopivaksi, mutta ympäristösopimuksen katselmuksessa siitä osa hylätään.
”Meillä neuvojilla on vastuu ohjata oikeita alueita hakuun. Nyt on pelattava todella varman päälle”, Hirvonen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
