Jos nykyinen typpilannoitteiden käyttö jaettaisiin tasaisemmin eri maiden välillä, maailman viljantuotanto kasvaisi 12 prosenttia, Helsingin yliopiston tiedotteessa todetaan.
Suomesta johdetussa kansainvälisessä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka typpi tulisi viljantuotannossa jakaa eri maiden ja alueiden välillä, jotta satoa saataisiin mahdollisimman paljon eikä planeetan kantokykyä ylitettäisi.
Tiedotteen mukaan rikkaissa maissa käytetään liikaa typpilannoitteita, mikä johtaa ilmastonmuutokseen, vesien saastumiseen ja luontokatoon. Köyhiltä mailta taas puuttuu typpilannoitteita, jotta ne voisivat saavuttaa kunnolliset satotasot.
Tutkimuksessa mallinnettiin eniten tuotettujen viljojen eli vehnän, maissin ja riisin satovasteet typpilannoitteelle. Tuotantoa arvioitiin sekä nykyisellä typen käytön tasolla että alemmilla tasoilla.
Nykyinen viljantuotanto voitaisiin selvityksen mukaan saavuttaa kahdella kolmanneksella tai jopa sitä pienemmällä osuudella nykyisestä typpimäärästä, jos käytön jakaumaa tasattaisiin maiden ja alueiden välillä.
Jos optimaalisesti jakautunutta typen käyttöä vähennettäisiin tasolle, joka tutkijoiden mukaan vastaa planeetan kantokykyä, se johtaisi 7–16 prosentin laskuun globaalissa tuotannossa.
Kuilu voitaisiin selvityksen mukaan kuroa umpeen esimerkiksi kierrättämällä tehokkaasti typpipitoisia sivuvirtoja kuten lantaa, käyttämällä typpitehokkaampia viljelykasveja ja yksisoluisia proteiinilähteitä sekä ruokavalion muutoksin ja hävikkiä vähentämällä.
”Jakamalla typpilannoitteiden käyttöä uudelleen maiden välillä voidaan ratkaisevasti parantaa ruokaturvaa ja huoltovarmuutta sekä hillitä ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä vesistöjen kuten Itämeren rehevöitymistä”, kiteyttää Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dosentti, kestävyystieteen emeritaprofessori Helena Kahiluoto.