Laidunnetuilla niityillä kasvaa harvinaisia kasveja, joista monet perhoslajit ovat riippuvaisia. Agronomiopiskelija Milla Pohjola kartoittaa tänä kesänä perhoslajistoa useissa eri kohteissa. Kuva: Heli LehteläPaimioVideo: Jotkut perhoset vaativat juuri tietyn kasvin selviytyäkseen – täältä löytyy kasveja vaativankin lepattelijan makuun
Laidunekosysteemit ovat elintärkeitä monille perhoslajeille.Tilaajalle”Jos kasvit ovat vaateliaita, niin useimmat perhoset vasta ovatkin. Jotkut niistä eivät esiinny muuta kuin yhden tietyn kasvin yhteydessä”, toteaa Milla Pohjola.
Pohjola on kartoittaa perhoslajien esiintyvyyttä samalla paimiolaisella niittylaidunlohkolla, jolta aiemmin kesällä kartoitettiin niittykasvien esiintyvyyttä osana laajaa biodiversiteettihanketta. Kyseiseltä niityltä löytyy muun muassa perinnebiotoopeille tyypillistä mäkitervakkoa ja ketoneilikkaa, jotka ovat vaateliaiden perhosten mieleen.
”Ketoneilikan pölyttäjinä toimivat lähes yksinomaan päiväperhoset. Kun niittyä laidunnetaan, siellä viihtyvät nämä kasvit ja sitä myötä myös niitä tarvitsevat perhoset.”
Perhoslajien esiintyvyyttä kartoitetaan vuosittain tietyillä alueilla Suomessa vapaaehtoisvoimin muun muassa maatalousympäristön päiväperhosseurannassa. Nyt kartoitettavana oleva lohko ei kuitenkaan kuulu tähän seurataan. Perhoslajit on kartoitettu näillä samoilla lohkoilla Paimiossa vuosituhannen vaihteessa.
”Tähän kartoitukseen kuuluvat vain päivällä lentävät päiväperhoset ja suurperhoset, eivät pikkuperhoset. Kartoitus on osa maataloustieteisiin tekemääni maisterin opinnäytetyötä.”
Laskenta voitiin aloittaa haastatteluhetkellä poikkeuksellisen aikaisin.
”Aloitin jo yhdeksältä aamulla, koska nyt on niin kuumaa”, Pohjola sanoo.
Muutoin haavin kanssa mennään perhosia etsimään aamukymmenen aikoihin.
”Laskentaa voidaan tehdä niin pitkään kuin perhosten lento hiipuu iltapäivällä neljän aikoihin.”
Haavilla hätistellään heinikkoa, jotta perhoset saataisiin lentoon. Kuva: Heli LehteläVälillä perhosetkin lepäävät. Siksi kartoittaja huiskii haavilla heinikkoa.
”Lämpötilan pitää olla vähintään 13 astetta, jotta perhoset lentävät, pilvisellä säällä yli 20”, Pohjola kertoo.
Tänä kesänä kartoitusta on saatu tehtyä niin sanotusti hyvän sään aikana.
”Kohteita on ollut yhteensä 19. Yhdellä kartoituksella löytyy yleensä noin kymmenkunta eri lajia.”
Nyt heinikosta lepattaa siivilleen ruskehtava perhonen.
”Tämä on tesmaperhonen. Se on yksi yleisimmistä perhosista, koska se ei ole niin vaatelias kasvien suhteen.”
Tesmaperhonen kuuluu Suomen yleisimpiin perhoslajeihin. Kuva: Heli LehteläHarvinaisuuksiakin on tänä kesänä löytynyt.
”Somerolta löytyi pikkuapollo, joka esiintyy yhdessä pystykiurunkannuksen kanssa”, Pohjola kertoo.
Samassa ohi lepattaa vaalea perhonen.
”Se on luhtalehtmittari. Sen tunnistaa siipien mustista pisteistä ja keltaisista juovista.”
Laidunniityltä löytyi Pohjolan kartoituksessa myös paatsamasinisiipi, joka on valittu Suomen kansallisperhoseksi.
Joskus perhonen voidaan laittaa tarkastelun ajaksi läpinäkyvään purkkiin. Kuva: Heli LehteläYhteensä Suomessa on noin 120 eri päiväperhoslajia.
”On niissä ollut opettelemista, vaikka olen jo aiemmin tehnyt opinnäytetyön perinnebiotooppeihin liittyen, jotka ovat harvinaisille perhosille tärkeitä ekosysteemejä”, Pohjola toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
