Investointien elpyminen on kaivattu merkki paremmasta

Maataloudella on tulevaisuutta ja sen myötä Suomella elintarvikehuoltovarmuutta vain, jos maatiloja on riittävästi ja ne myös investoivat tuotannon jatkamiseen: rakentavat ja peruskorjaavat tuotantotiloja sekä uusivat koneita ja kalustoa oikeaan aikaan. Viimeisen kolmen vuoden ajan erityisesti uudisrakennusrintamalla on ollut hiljaista – konekaupasta puhumattakaan.

Viime vuotta on luonnehdittu jopa katastrofaaliseksi, kun investointitukimäärät painuivat alimmilleen koskaan. Esimerkiksi lypsykarjatalouden investointeihin myönnettiin viime vuonna investointitukia alle 17 miljoonaa euroa, mikä on jotain aivan muuta kuin mihin on totuttu: vuosina 2016–2020 lypsykarjainvestointeihin myönnetty vuotuinen tuki oli yli 40 miljoonaa euroa, vuonna 2019 peräti 56 miljoonaa euroa. Viime vuoden tuetut navettainvestointikohteet olivat Ruokaviraston mukaan myös aiempia vuosia pienempiä.

Alhaisille rakentamisinvestointien määrälle on löydettävissä useita selittäviä tekijöitä, joten pelkästään merkiksi alan toimijoiden vähentyneestä tulevaisuudenuskosta sitä ei onneksi tarvitse tulkita.

Merkittävä syy alhaisemmille tukimäärille saattaa olla pitkä tauko investointitukien myöntämisessä cap-kauden vaihtumisen myötä: investointitukia ei pystytty hakemaan tai myöntämään syksystä 2022 pitkälle kevääseen 2023. Navettainvestointien jarruna olivat tulkintaepäselvyydet EU:n metsäkatoasetuksen suhteen, minkä vuosi maa- ja metsätalousministeriö kehotti keväällä keskeyttämään navettainvestointien suunnittelun asetuksen epäselvän tulkinnan vuoksi. Myös korkojen nousu samoin kuin koronapandemian jälkeen alkanut inflaatio ja rakennustarpeiden kallistuminen ovat voineet selittää hiljaista kautta.

Oma jarrunsa investointien tiellä ovat luotottajat. Rahoituksen saaminen maatilojen investointeihin on ollut viime aikoina tiukassa, kun pankit ovat edellyttäneet maatilojen rahoitushakemuksia arvioidessaan yhä suurempia vakuuksia eurooppalaiseen pankkivalvontaan vetoamalla. Käytännössä tilojen vakuusarvot ovat monin paikoin pudonneet ja osassa Suomea se voi pahimmillaan estää kannattavankin investoinnin tekemisen. (MT 22.3.)

Tämän vuoden alkupuolisko on antanut jälleen viitteitä käänteestä parempaan tuotantoinvestoinneissa. Vaikka varsinaisesta padon purkautumisesta ei vielä olekaan merkkejä, useita isoja navettainvestointeja on MT:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan jo nytkähtänyt liikkeelle (MT 2.8.). Tarkan kuvan kehityssuunnasta antavat kuitenkin vasta parin viikon kuluttua selviävät tuoreet tiedot maatalouden myönteisistä investointitukipäätöksistä. Jo nyt on nähtävissä, että aloitustukien määrissä on kasvua edellisiin vuosiin, mikä Ruokaviraston mukaan usein ennakoi myös tuotannollisten investointien kasvua.

Sekin on toki huomattava, että täysin pysähdyksissä maatilojen investoinnit eivät viime vuonnakaan olleet. Niiden kohde vain on ollut toisaalla kuin perinteisissä tuotantoinvestoinneissa: uusiutuvan energian tuotannossa ja energiansäästökeinoissa, esimerkiksi aurinkopaneeleissa ja hakelämpökeskuksissa. Energiahankkeiden osuus kaikista maatalouden rakennerahoista oli viime vuonna yli neljännes. (MT 24.1.)

Totuus kuitenkin on, että pelkillä energiantuotanto- ja -säästöinvestoinneilla kotimaisen maataloustuotannon ja huoltovarmuuden perustaa ei rakenneta eikä pidetä yllä. Jotta kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvaa elintarviketuotantoa on tulevaisuudessakin, tuotannon perustasta eli toimivista ja ajanmukaisista rakennuksista, koneista ja kalustosta on pidettävä huolta. Ilman niitä suomalainen tuotantoinfrastruktuuri hajoaa ennen pitkää käsiin.