MTK:n lääke jauhelihapulaan: "Sopimukset auki, tuottajien mitta on nyt täynnä"
MTK:n toinen puheenjohtaja Tero Lahti peräänkuuluttaa ratkaisuja rikkinäiseen ruokamarkkinaan, ensimmäisenä kauppojen private labelien purkua.Tilaajalle
Tero Lahdella on lypsykarjatila Karstulassa. Arkistokuva. Kuva: Petteri Kivimäki”Jauhelihapula on nostanut esiin sen, että suomalainen sopimuskulttuuri ei lihantuotannon osalta ole tässä päivässä kiinni”, aloittaa MTK:n lihavaliokunnan puheenjohtaja ja lypsykarjatilallinen Tero Lahti.
Lahti toteaa viikon 9 tilastojen mukaan Suomessa maksettavan Euroopan toiseksi huonointa hintaa lehmänlihasta ja sonninlihasta kolmanneksi huonointa. Samaan aikaan tuotannossa noudatettavat kriteerit ovat maailman tiukimmat.
”Hinnat eivät elä ja lihataloilla on neliraajahalvaus.”
Hyvin pitkälle tulevaisuuteen tehdyt sopimukset ovat nyt ajaneet lihantuottajat nurkkaan, kun lihan hinnan noustessa kaikkialla muualla Suomessa junnataan paikoillaan kustannustason kuitenkin olleessa korkea suhteessa muuhun Eurooppaan.
”Teollisuus kumartelee kaupan suuntaan, mutta tuottajien mitta on nyt täysi, sopimukset on saatava auki ja lihan hinta kohdalleen. Miksi Suomi on täysin erillinen jopa Euroopan markkinasta”, Lahti puuskahtaa.
Hän toteaa, että jos näin ei tehdä, teollisuuden pitää kohta alkaa pohtia, mistä se ylipäätään jatkossa saa raaka-aineensa.
Niin ikään MTK:n toisena puheenjohtajana toimivan Lahden mukaan ruokajärjestelmä on pysyvästi rikki.
”Hinnat eivät elä ja lihataloilla on neliraajahalvaus. Ne eivät osaa tai halua viedä lisäarvoa tuottavaa lihaa ulkomaille, jossa siitä maksettaisiin enemmän. Saparoita ja kanajalkoja sinne kyllä viedään”, Lahti toteaa huomauttaen Suomen olevan Euroopan huonoin ruoan viejä.
Hän toteaa, että Suomen markkinaa kannattaisi tutkia sillä silmällä, sekoittaako jokin osapuoli pakkaa tekemällä tappiollisia sopimuksia ja miksi.
”Ketä tämä järjestelmä palvelee? Nyt ollaan niin pohjalla kuin voidaan olla.”
Lahti vaatii myös byrokratian purkua.
”Täällä on lähivuosina virkamies viittä tuottajaa kohden, jos meno ei muutu.”
Maailman parhaaseen tikkiin hiottu tuotanto näivettyy tehottoman koneiston alle.
”Ketä tämä järjestelmä palvelee? Nyt ollaan niin pohjalla kuin voidaan olla. Nyt pitäisi ottaa lakki kourasta ja tehdä jotain eikä vain hokea, että meillä on kaikki täällä hyvin.”
Ensimmäinen toimenpide Lahden mukaan tulisi olla kauppojen omien private label -merkkien purku.
”Niillä kauppa pystyy polkemaan hinnat alas. Ei voi todistella enää, että myymme 80 prosenttisesti kotimaista ruokaa. Vaikka myytäisiin 100 prosenttisesti kotimaista, loppuu kotimainen tuotanto, kun se ei ole kannattavaa.”
Hän huomauttaa kotimaisillakin ruoka-alan yrityksillä olevan tytäryhtiöitä, jonka tuovat Suomeen ulkomaista raaka-ainetta erillisten brändin alla. Monesti tuontiliha menee tarjolle lounaspaikkoihin ja työmaaruokaloihin.
”Siinä onkin varsinainen musta-aukko.”
Lahti toteaa, että ratkaisujen aika on nyt.
”Tuottajien, teollisuuden ja kotimaisen kaupan on luotava näkemys, millä ehdoilla ja yhteisymmärryksellä tuotanto Suomessa voi jatkua.”
Esimerkkiä voi hänen mukaansa hakea Ruotsista.
”Siellä kotimainen tuotanto oli käytännössä loppumassa kunnes kauppakin heräsi tilanteeseen ja yhdessä teollisuuden kanssa ryhdyttiin markkinoimaan parempaa, kotimaista vaihtoehtoa.”
Kiirettäkin täytyisi pitää.
”Nautakarjan kasvatusaika on niin pitkä, että tänään tehtävät päätökset vaikuttavat tuotantomääriin vasta vuosien päästä.”
- Osaston luetuimmat
