

”Tässä se nyt nähdään, mitä tarkoittaa, että meillä on täysin keskittynyt ruokakauppa Suomessa. Vain kaksi tahoa ostaa käytännössä kaiken täällä tuotetun ruoan”, murahtaa kansanedustaja Timo Mehtälä (kesk.) jauhelihasta tyhjentyneistä kauppojen hyllyistä.
Mehtälä jatkaa kaupan ajaneen nyt itsensä hankalaan tilanteeseen. Suomessa on naudanlihasta maksettu vuosikaudet niin vähän, että nautojen määrä Suomessa vähenee vähenemistään. Tuotanto käy jatkuvasti kannattamattomammaksi kustannusten vain kasvaessa.
”Tiloja lopettaa jatkuvasti enemmän, eikä kukaan muu kuin puolustusvoimat tunnu välittävän mitään siitä, että omavaraisuusasteemme laskee koko ajan. Kuihtuva kotieläintalous on maaseutumme hyvinvoinnin kivijalka. Se millä toimeentuloa ja rahavirtoja tehdään.”
Mehtälä toteaa, että S- ja K-ryhmä voivat paikata tilannetta tuomalla jauhelihaa ulkomailta.
”Se tarkoittaa, että mistä tahansa lihaa tuodaankin Suomeen, siitä joudutaan maksamaan huomattavasti suurempi hinta kuin Suomessa tuotetusta lihasta surkeiden tuottajahintojemme vuoksi.”
”Ulkomainen liha on kallista. Suomessa lihan hinta sen sijaan on toista vuotta vain laskenut. Toimitussopimukset kauppojen kanssa estävät lihan hinnan nousun tuottajille.”
Lehmän lihan kohdalla hintaero on suurin. Muualla EU:ssa maksetaan siitä 40 prosenttia Suomen hinnan päälle.
Sinänsä surullista on, että mikäli jauhelihan hinta kuluttajalle nousee käsillä olevassa tilanteessa, nousu johtuu vain sitä, että raha valuu ulkomaille.
”Ulkomainen liha on kallista. Suomessa lihan hinta sen sijaan on toista vuotta vain laskenut. Toimitussopimukset kauppojen kanssa estävät lihan hinnan nousun tuottajille.”
Mehtälän tilan navetoissa, Haapavedellä, ammuu parhaillaan 1 300 märehtijää.
”Oikeastaan kaikkia nautarotuja, mutta eniten lypsyrotuisia, sillä emolehmien vasikoita on vaikeampi saada. Eräskin tila, jolta ostimme aiemmin sonneja kasvatukseen, lopetti.”
Emolehmätilojen tilanne nautasektorilla onkin kaikkien synkin. Niiden määrän ennustetaan putoavan kolmanneksella vuoteen 2032 mennessä.
”Tuottajahintahinta määräytyy sen mukaan, mitä teurastamo maksaa lihasta. Vain harvat pystyvät myymään lihaa suoraan kuluttajille. Se on huomattavasti pienemmän mittakaavan toimintaa.”
Kaupan mahdin vuoksi myös lihatalot ovat tiukilla.
”Lihatalojen pitäisi viedä suomalaista lihaa muualle, mikäli ne haluaisivat tehdä tiliä.”
Timo Mehtälä toteaa, että ei ole sattumaa, että Suomesta löytyvät maailman kannattavimmat ruokakaupat.
”Ja kaupat tekevät katteensa nimenomaan ruoalla, muu on piiperrystä.”
Valitettavasti kauppojen menestyksen maksumiehinä ovat tuottajat.
”Kaupan pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa maksaa suomalaisesta ruoasta oikeaa hintaa.”
”Ironista asiassa on, että jo useamman vuoden ajan eri tahot ovat tuoneet esille, kuinka kotieläintuotanto on pahis, ja sitä ollaan haluttu ajaa alas. Tätähän on haluttu. Samaan aikaan ihmiset kuitenkin haluavat syödä edelleen punaista lihaa, ja nyt liha loppuu hyllystä”, Mehtälä toteaa.
Hän kertoo kuulevansa eduskunnassa joka päivä puhetta siitä, kuinka maataloutta olisi päästöjen vuoksi ajettava alas ja ruokavalioon olisi lisättävä esimerkiksi Välimeren ruokavalion elementtejä.
”Meille tuodaan Suomeen joka vuosi seitsemällä miljardilla eurolla ruokaa, joka on tuotettu aivan erilaisin eettisin kriteerein kuin Suomessa. Tuo summa on valtava, saman kokoinen kuin noin puolet valtion vuotuisesta velanotosta”, Mehtälä toteaa.
Kun Suomesta viedään samaan aikaa ruokaa vuosittain noin kahdella miljardilla eurolla, on epäsuhta hänen mukaansa käsittämättömän suuri.
Jokainen suomalainen syö siis tuontiruokaa noin 20 prosenttia kaikesta syömästään ruoasta.
Timo Mehtälällä on pari ehdotusta yhtälön ratkaisemiseksi.
”Kaupan pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa maksaa suomalaisesta ruoasta oikeaa hintaa, kuten Ruotsissa on tehty.”
Ruotsissa kauppa otti asiakseen suosia ruotsalaista ruokaa.
”He maksavat ruotsalaisesta ruoasta parhaiten ja suosittelevat sitä ensisijaisesti kuluttajille. Ja kuluttajat haluavat ostaa sitä. Näin otetaan vastuuta muustakin kuin vain oman katteen kasvattamisesta.”
Naudan lihan osalta Ruotsin malli tarkoittaisi, että tuottajahintoihin pitäisi laittaa läpi linjan vähintään euro lisää kiloa kohti.
Toiseksi, kilpailuviranomaisen pitäisi karsia byrokratiaa ja sallia myös tuottajien yhteenliittymien tulla mukaan ruokakauppaan.
Pikaratkaisuja ei silti ole luvassa. Naudan kasvatusaika on sen verran pitkä, että tuotannon vajetta ei missään nimessä korjata nopeasti.
Selvää myös on, että lihantuottajat, jotka ovat navetoistaan sammuttaneet valot taloudellisesti mahdottomaksi vedetyn tilanteen jälkeen, eivät enää lähde bisnekseen uudelleen mukaan.